Ulkona kuljimme yhtenä porukkana kylän lävitse. Rickin perhe ihasteli kylän lämmintä ilmapiiriä ja sen kauneutta. Samalla kun hänen perheensä silmät lepäsivät maisemissa Rick selosti jokaisen talon asukkaista ja eri paikkojen historiasta. Olin jopa itse hieman häkeltynyt siitä kuinka paljon Rick oikeastaan tiesikään tästä paikasta.
Tovin kuluttua saavuimme kartanon jykevien porttien vierelle. Kartano kohosi korkealle taivasta kohden ja auringon lempiessä sen kylkiä, se näytti taianomaiselta ja älyttömän upealta. Rickin äiti hengähti ihastuksesta.
Astuimme porteista sisälle ja näin silloin portin päällä vartiointi tornissa seisovan tummatukkaisen tutun pojan, Patrickin ja heilautin iloisesti pojalle kättäni. Poika hymyili takaisin ja heilautti kättään takaisin minulle.
Nousimme kartanon massiiviset pitkät kiviportaat ylös ja Rick avasi kartanon narahtelevan oven ja piti sitä auki niin kauan että kaikki pääsivät sisälle aulaan.
Hetken päästä ovelle saapui kepein askelin itse kartanotar, Kãtrín Eléonór Córtía Sîrfalas joka hymyyarssä suin totesi: "Jaah, Rickin perhe saapui kylään! Lämpimästi tervetuloa Myrsky-kartanoon! Mukava tavata teidät kasvotusten"
Nainen kätteli jokaisen ja sanoi sitten: "Valitettavasti en ehdi perehdyttää teitä tähän paikkaan, joten Rick saakin tehdä sen ja varmasti ilomielin sen tekeekin", hän vinkkasi Rickille silmää ja poika huokaisi syvään puhaltaen samalla ilmaa nenästään ulos.
"Minulla on iso huojuva pino papereita toimistossani, jotka vaativat kätösteni ja silmieni yhteistyötä... valitettavasti... mutta hei, nauttikaahan vierailustanne, teille on valmistettu huoneet valmiisi ja Melissa huolehtii kahvitarjoilusta ja ruokapuolesta ja mikäli kysyttävää tulee niin keneltä vain voitte kysäistä", Kãtrín sanoi hymyillen ja lähti sitten ripein askelin paikalta inhoamiensa paperitöiden kimppuun.
Rick tarttui minua kädestä kiinni ja lähdimme yhdessä kierrättämään hänen perheettään kartanon käytäviä pitkin.
Ensimmäisenä saavuimme hoitajien huoneiden siipeen ja siitä seuraava käytävällä oli kartanon vieraille tarkoitettuja huoneita ja muutaman ovessa oli lapulle kirjoitettuna Kãtínin käsialalla: "Scatterholm". Kaikki Scatterholmin perheen tavarat oli tuotu laivasta ovien eteen.
Jatkaessamme matkaa saavuimme Melissan keittiöön ja rotevahko lyhytrakenteinen punertava nainen suhahti samantien paikalle kuullessaan askelten ääntä.
"Oh, hei Rick ja Isabella!", nainen huudahti iloisesti ja rutistaen halasi meitä molempia ja keskitti katseensa sitten tuntemattomaan nelikkoon. Hän tarkkaili jokaista vuorollaan ja sanoi sitten itsevarmana: "Jopas jotakin, Rickin perhe oletan?"
Rickin äiti nyökkäsi ja ojensi kätensä, mutta Melissa ei kätellyt vaan halasi rutistaen jokaista. "Kaikki jotka ovat Myrsky-kartanon ihmisten lähimmäisiä ovat myös minun ystäviäni! Olen siis Melissa, tämän tilan ainoa ja parhain kokki. Tunnistin teidät muuten Rickin perheeksi siitä että teillä kaikilla on samanlainen nenä ja posket"
Rick esitteli Melissalle äitinsä Rosannan, isänsä Haroldin, veljensä Romeon ja siskonsa Tanyan.
Esittelyn jälkeen Melissa ohjasi meidät hellästi Rosannan selästä pukaten ruokasaliin istuttaen meidät tuoleille pyöreän pöydän ymprärille.
"Teillä on varmasti kauhia nälkä pitkän matkanne jälkeen, Sunon saareltahan te tänne matkasitte, joten minäpä tekaisen teille nopiasti jotakin hyvää, odotelkaa siinä ihan rauhassa ja hengähtäkää", Melissa sanoi ja katoisi sitten keittiöön.
Kauaa ei mennytkään kun nainen palasi mukanaan ilmassa leijuvia tarjottimia täynnä purtavaa, teekannu ja astiat. Hän heilautti kättään ja astiat asettuivat eteemme. Sitten nainen laski itse ruokatarjottimet pöydän keskelle ja kaatoi meille jokaiselle teetä tai kahvi, mitä nyt kukin halusi.
"Nauttikaahan", Melissa sanoi leveästi hymyillen ja taputti Rickiä selälle ja poistui sitten takaisin keittiöönsä, mikä oli kuin pyhättö tälle naiselle.
Rosanna maistoi kahviaan ja leivosta ja totesi: "Onpa todella hyvää!"
"Kiitos!", Melissan kimeä vastaus kuului keittiön ovien takaa.
Rosanna hörppäsi uudelleen kahvia ja kiinnitti sitten katseensa Rickiin ja minuun.
"Kuinka kauan te kaksi olette olleet yhdessä?", hän kysyi.
"Vähän päälle vuoden", Rick vastasi heti ja katsoi minua hymyillen silmiin.
"Ai, mistäs sinä Bella olet kotoisin?", Rosanna jatkoi kysymystulvaansa.
"Öm..., pienestä valtiosta jota perheeni hallitsee", minä sanoin vaivautuneena.
"Ahaa...", Rosanna sanoi ja näytti kiinnostuvan minusta enemmän. Hän kyseli yksityiskohtia ja vastailin parhaani mukaan.
Vielä lopuksi Rosanna kysyi yhden kysymyksen: "Onko sinulla ollut montakin poikaystävää?"
Katsoin naista suoraan silmiin ja sanoin: "Rickin lisäksi yksi"
"Ai... olisi voinut olettaa että useita...", Rosanna sanoi ja katsoi minua pistävästi myrkyn vihreillä silmillään.
Nousimme ylös ja kiitimme Melissaa.
Kartanokierroksen jälkeen lähdimme harppomaan kohti lohikäärmetallia.
Lohikäärmetalli oli valtava kivinen rakennus ja se herätti erityisesti Romeon ja Haroldin kiinnostuksen.
Rick johdatti meidät sisälle ja esitteli jokaisen tallinasukkaan. Ransun ja Taatan kohdalla Rick sanoi: "Nää on Bellan hoitamat lohikäärmeet, eli hänellä on kaks ja lisäksi vielä oma lohikäärme Sini"
"Mitä sinä sitten hoidat?", Rickin isä Harold kysyi kurtistaen otsaansa.
"Kaikkia joilla ei ole hoitajia yhdessä muiden tallityttöjen ja -poikien kanssa, meillä ei ole tiettyjä hoidokkeja", Rick vastasi ja jatkoi esittely kierrosta.
Yhtäkkiä kuului tuttu haukahdus ja meitä kohti juoksi pitkäkarvainen kultainennoutaja jolla oli hampaiden välissä sorsa.
Ami tuli ensimmäisenä minun luokseni.
Kehuin koiran upeaa saalista ja rapsutin sitä niskantakaa. Minua tervehdittyään koira laski sorsan eteeni ja kävi sitten Rickin rapsutettavana ja lopuksi kiersi haistelemassa uudet ihmiset.
Tyytyväisenä koira nappasi sorsan takaisin hampaidensa väliin ja lähti köpöttelemään kohti kartanoa etsimään omistajaansa Kätrínia ja mennäkseen näyttämään hänelle saamansa saaliin.
Nousin ylös maasta ja puistelin housujani. Kierrettyämme kokonaan valtavan rakennuksen Rick käännähti kannoillaan meidän puoleen.
"Mitäs sanotte, haluatteko tutustua lohikäärmeillä lentämiseen ja kiertää maisemia ilmasta käsin?", Rick kysyi virnistäen suloisesti.
Romeo näytti erittäin innokkaalta ja vastasi heti: "Ehdottomasti!"
Rosanna, Harold ja erityisesti Tanya olivat epävarmoja mutta nyökkäsivät lopulta kaikki.
"Okei, lennetään pareittain niin teidän ei ihan vielä jokaisen tarvitte itte ohjata, minä ja Tanya olemme pari, Romeo saa lentää Haroldin kanssa kahestaan ja sit Rosanna ja Bella on pari"
Minä päätin että lentäisimme Ransulla, koska Ransu lensi kaikkein vakaiten. Tanya ja Rick ottivat Nedin ja Harold ja Romeo saivat varman ja helpon Sheilan lennettäväkseen.
Rickin näytettyä kaikille miten lohikäärme hoidetaan Tanya pääsi harjaamaan Nedin, Romeo ja Harold Sheilan ja Rosanna Ransun.
Jokaiset puhdistettua lohikäärmeet opastimme niiden varustamisessa.
Jokaiselta onnistui varustaminen melko hyvin malliesimerkin jälkeen, olivathan he ennen ratsastaneet hevosilla. Jouduin vain kiertämään kaikki varalta ja hieman kiristämään remmejä.
Rickin pidettyä puheen turvallisuudesta talutimme lohikäärmeet ulos.
Minä ja Rick näytimme kuinka ylhäällä kuului istua ja ohjata ja lensimme muutaman kierroksen ylhäällä heidän yläpuolellaan ja näytimme laskeutumisen.
"Tärkeäähän on osata käsitellä lohikäärmeitä, ne osaavat olla hankalia ja jotkut voivat olla jopa vaarallisia, onhan niillä paljon enemmän massaa ja voimaa kuin meillä ihmisillä, lisäksi luottamuksen vieminen vie aikansa kunkin lohikäärmeen kanssa", Rick sanoi ja ojensi sitten kätensä Tanyalle ja tyttö ponnisti ylös istumaan Rickin taakse.
Minä autoin samoten Rosannen Ransun selkään taakseni.
Romeo nousi Sheilan kyytiin ohjaksille ja Harold poikansa taakse.
Nousimme ilmaan ja myös Romeo näytti onnistuvan Sheilan kanssa. Mutta Sheilaa ei tarvinnut juurikaan ohjailla, sillä se nautti mennä itsenäisesti ja oli mainio aloitteleville ihmisille rauhallisuudetensa ja vakaudensa vuoksi.
Näytimme Mavirikin ja Vanhanmetsän, sekä kuolonkalliot, lohikäärmeiden uittopaikan ja kristallijärven.
Saapuessamme takaisin Myrskykartanoa kohti yhtäkkiä silmissäni alkoi pimetä, alkoi huimata ja ennenkuin ehdin mitenkään reagoida tajuni lähti. Olin unohtanut laittaa itselleni turvaketjun joten putosi Ransun selästä kuin viljasäkki. Rosanna alkoi huutamaan ja tarttui tiukemmin kiinni Ransusta kun lohikäärme lähti salamannopeasti alaspäin tavoittelemaan minua.
Uljas lohikäärmeeni olikin riittävän nopea ja ehti lentää alleni ennenkuin olisin paiskautunut maalle. Rosanna piti minusta kiinni kun Ransu laskeutui tömähtäen maakamaralle.
Myös Rick ja Romeo laskeutuivat alas.
Rick hyppäsi alas Nedin selästä ja luoksi Ransun luokse. Olin yhä tajuton.
Rosanna näki Rickin silmistä paistavan kauhun eikä tiennyt lainkaan miksi näin oli tapahtunut. Mutta Rick tiesi, Bella ei ollut todellakaan terve vielä. Jotain oli todella pahasti pielessä.
Rick lausui nopeasti ohjeet. Hän käski Haroldin Nedin selkään lentämään ja Rosannan hänen taakseen ja Tanyan Romeon taakse Sheilan selkään ja käski heidän palata rauhallisesti takaisin kartanolle kun hän lentäisi Ransulla minun kanssani Stefanin luokse.
Rick piti minua sylissään ja nousi Ransun selkään. Lohikäärmettä ei tarvinnut lainkaan käskeä vaan Ransu lähti heti nopeasti liikkeelle.
Saavuimme nopeasti perille kylälle Stefanin mökin luokse.
Rick piti minua vahvojen käsivarsiensa päällä ja koputti kovaan Stefanin puista ovea ja hetken kuluttua mies avasi oven ja nähtyään minut viittoi Rickin sisälle.
Stefan osoitti sairasänkyä ja Rick laski minut varovasti sängylle.
Stefan otti tarvittavat välineet ja alkoi tutkia minua. Hän laittoi minulle jonkun putken suoneen, siitä tipan ja sitten jonkin naamion suun ja nenän alueelle.
Sitten hän alkoi elvyttämään, paineli rintakehääni oikeaan tahtiin.
Rick seisoi hieman etäämmältä seuraten tapahtumia ja pojan silmänurkassa oli kyyneliä.
Jonkun ajan kuluttua Stefanin elvytys auttoi ja heräsin. Otettuaan naamion pois yskin veristä yskää. Stefan tunnusteli otsaani ja pulssiani ja haki kaapista jotain lääkettä joka oli kultaisessa pussissa. Hän antoi sitä minulle.
Rick oli tullut vierelleni ja piti toisesta kädestäni.
"Tiedätkö mikä Bellalla on?", Rick kysyi ja Stefan nyökkäsi: "Aivotärähdys, ei kuitenkaan hengenvakava hän kyllä toipuu muutaman viikon kuluessa"
"Minulla on myös toinenkin epäilys", Stefan sanoi ja nosti paitaani hieman ylös. Vasemmalla puolella kylkeäni oli tumma alue.
"Yksi kylkiluu on murtunut", Stefan sanoi ja haki side harsoa ja Rickin pidellessä minua istuma-asennossa Stefan laittoi harsoa ympärilleni.
"Tärkeintä on nyt ehdoton lepo, etkä saa tehdä mitään ruumiillista työtä ennen kuin olet täysin toipunut tai se voi uhata henkeäsi", Stefan sanoi.
Aihe: Luku 9. Rickin perhe 
Su Marras 06, 2016 12:02 pm
