Luku 18. Seikkailun alku

Päästin nyt irti Rickistä ja katsoin ympärilleni.
Tyler seisoi aivan meidän vieressämme ja muitakin tallityöntekijöitä hääri lähiympäristössä.
"Ei täällä..., jos menneen puhumaan vaikka ulos", minä sanoi ja Rick nyökkäsi ja seurasi minua ulos tallista ja vähän matkan päässä olevan lehtipuun juurelle.
Vedin syvään henkeä ja suuntasin meripihkan väriset silmäni katsomaan suoraan Rickin vihreitä silmiä.
"Mää... en tiiä miten aloittaa ja miten kertoa tää... mutta haluan sulle täysin rehellinen ja siks mun täytyy kertoa seuraava asia... mää... mää oon suudellu Patrickia...", ja niin minä möläytin asian suustani ja katsoin Rickiä purren huultani.
"MITÄH?!?!?", Rick huudahti ja näytti hieman vihaiselta ja katsoi minua odottaen asialle jotain pirun hyvää selitystä.
"Mää tiedän että se oli täysin väärin ja kadun sitä... halusin sun tietävän tän asian ja tietävän myös sen että se on ohitse, niin ei enää tuu tapahtuun... voitko sää antaa mulle mitenkään anteeksi...?", minä sanoi hiljaisella äänellä ja painoin päätäni alas ja puristin käsiäni rintojani vasten.
Rick pysyi tovin hiljaa ja mietti ankarasti asiaa. En tiennyt yhtään miten poika reagoisi asiaan, saatikka katsoisi minua edes enää ikinä. mutten olisi voinut elää asia salattuna.
Sitten Rick tarttui kädestäni kiinni.
"Bella... tiedäthän sää ettei musta todellakaan tunnu yhtään hyvältä... mutta koska mää rakastan sua niin mää oon valmis antamaan sulle anteeksi", Rick sanoi pehmeällä äänellä ja silmäni kirkastuivat heti.
Nostin katseeni ja katsoin Rickiä ja annoin sitten pojalle suukon suulle.
"Määki rakastan sua", minä sanoin ja nyt jo Rickin kasvoille levisi pieni hymy. Tiesin että rakkauteni Rickiä kohtaan oli juurtunut niin syvälle sydämeeni että tein oikean päätöksen rakastaa juuri tätä poikaa.
Halasimme vielä tiukasti ja lähdimme sitten tekemään velvollisuuksiamme. Rickillä se oli viiden lohikäärmeen ulkoiluttaminen ja karsinoiden siivous ja minulla se oli Sinin, Ransun ja Taatan hoito.
Ensimmäisenä menin ripein askelin vanhan ukon luokse.
"TAATTAAA!!!", minä huudahdin iloisesti ja se kääntyi katsomaan minua ja pyöräytti päätään.
"Onko pakko huutaa... olin torkuilla...", Taatta mutisi, mutta kun annoin sille halin, namupalan ja silitin niin heti sen koviksin kasvoille nousi hymy.
Taatta osoittautuikin olevan puheliaalla päällä ja kertoi minulle kaikenlaisista asioista apiloista taivaan pilviin asti.
Taattakin oli minulle älyttömän tärkeä, vaikkakin todella omanlaisensa, mutta silti ihana juuri sellaisenaan.
Kun olin saanut puhdistettua Taatan, halasin sitä uudelleen ja kuiskasin sille: "Oot rakas".
Taatta vastasi: "Sinä myös".
Halin jälkeen saatoin Taatan jaloittelemaan ulkoaitaukseen ja lupasin sille että lähtisin sen kassa myös piakkoin lentoreissulle, en tänään, mutta lähipäivinä, tänään hänellä kävisi lentämässä Tyler, sillä poika oli saanut ulkoilutettavikseen tallin vanhimmat lohikäärmeet tänään ja lupasi tästä syystä Tyler oli lupautunut käydä lennättämässä Taattaakin hieman. Minusta ja Tyleristäkin oli alkanut tulemaan läheisempiä ystäviä, minusta Tyler vaikutti erittäin rehdiltä ja hauskalta jätkältä.
Kiiruhdin nyt Ransun luokse. Häntä kävisin lennättämässä myöhään illalla, mutta nyt hoidin pojan kuntoon, siivosin karsinan ja vein ulkotarhaan Taatan kaveriksi.
Ja sitten oli vielä oma sininen tähteni, Sini.
Sini oli heti karsinan ovella vastassa innokkaana sillä se tiesi että pääsisi suorittamaan kanssani lentokurssin päättökokeen. Siitä puhkui intoa ja hymyilin.
"Joko kohta mennään!!", Sini sanoi.
"Joo, kohta, maltahan vielä että puhdistan ja varustan sut niin sit heti mennään", minä sanoin naurahtaen ja aloin harjaamaan tyttöä. Kun olin harjannut sen läpikotaisin puhdistin suomujen välit sekä kynsinauhat ja pyyhin siipipoimut. Levitin vielä lopuksi siipipoimuöljyn ja suomuöljyn.
Varustuksen jälkeen talutin Sinin ulos karsinasta ja tallista ja ulkopuolella ponnistin nuoren lohikäärmeen selkään ja se ampaisi heti liikkeelle.
Otti hurjan kovat vauhdit, ponnisti jaloillaan ilmaan ja lähti lentämään sulavasti ja nopeasti.
Lentokurssin päätöstehtävänä oli ensimmäisen radan suorittaminen, se kruunasi koko kurssin. Saavuimme hetken kuluttua Peterin rakentamalle radalle ja pitkähkö poika seisoikin aukion laidalla ja näytti minulle peukkua leveästi hymyillen. Hymyilin takaisin ja kiristin hieman ohjaksia ja keskitin katseeni eteen.
Ohjasin Sinin nousemaan hieman ylös ja teimme täydellisen ja kauniin silmukan ilmassa, jonka jälkeen otimme syöksyn maata kohti ja juuri vähän ennen maapintaa ohjasin Sinin nousemaan uudelleen ylös ja tyttö totteli kuuliaisesti eikä lähtenyt holtittomasti suuntaamaan minnekään muualle kuin hetken ajan suoraan ylös päin. Teimme sitten nätin piruetin, joka ei ollut täysin puhdas, mutta riittävän hyvä.
Seuraavana edessä häämötti nyt Peterin asettelemat puomit ja lisäsimme hieman vauhtia ja kuiskasin Sinin korvaan: "Tarkasti sitten..."
Ensimmäiset seitsemän puomia menimme hienosti ja vauhdikkaasti ja sitten oli hieman ongelmia, vauhti hieman hidastui ja hipaisimme pikkuisen yhtä puomia, mutta suoriuduimme kelpo suorituksella puomit loppuun. Nyt oli renkaiden vuoro ja lisäsimme jälleen vauhtia. Renkaat olivat Sinin yksi bravuuri ja menimme niiden läpi erinomaisen tasaisella nopealla vauhdilla ilman kosketuksia renkaisiin. Sinin siivet menivät joka renkaan kohdalla oikeaan aikaan suppuun ja avautuivat jälleen oikeaan aikaan vauhdin tippumatta.
Taputin Siniä kaulalle. Viimeisenä muttei vähäisimpänä oli pujottelu, mikä taas oli Ransun vahvuuksia.
Kumarruin hieman alemmas ja lisäsimme jälleen hieman vauhtia ja tulimme todella nopealla vauhdilla pujotuskeppien luokse ja Sini pujotteli ne melko hyvin, muutama hipaisu oli, mutta se ei pilannut suoritusta ja Sini laskeutui maahan kaula ylväästi pystyssä ja halasin Siniä.
"Olit loistava! Aivan upeaa!", minä kehuin sitä ja annoin muutaman namupalan.
Sinillä oli siksi älyttömän ihana lentää, sillä siinä oli jonkinlainen tietty tunne, mikä varmaankin johtui siitä että Sini oli minun lohikäärmeeni ja sen lisäksi nuori, joten häneltä löytyi älyttömästi taipuvuutta ja vauhtia.
Peter hölkkäsi luoksemme ja näytti minulle sekuntikelloa. Aika oli todella hyvä, ei kärkisijoitus, mutta lähellä niitä, sillä vauhti oli ollut huiman nopea.
Peter taputti Siniä ja kehui sitä hetken ja kääntyi sitten katsomaan minua: "Olitte tosi hyviä! Teidän yhteistyö toimii hyvin, onhan Sinin lennossa vielä vähän hiomista, mutta se onkin vielä niin nuori!"
Hymyilin ja sanoin: "Jep! Se on hiomaton timantti"
Peter nyökkäsi: "Aivan niin"
"Ja onneksi olkoon! Olet nyt valmis osallistumaan taitokisoihin sekä näyttelyihin ja kestävyyteen"
"Kiitos!", minä sanoin hymyillen ja liuin alas Sinin selästä ja ojensin sen ohjakset Peterille.
"Säähän tulit kävellen?", minä kysyin ja Peter nyökkäsi.
"Voisitko viiä Sinin takas tallille ja lähettää Ransun etsimään mut, haluaisin hetkeksi mennä yksin kävelylle metsään", minä sanoin.
"Joo, selvä, sanompa niin Ransulle", Peter sanoi ja nousi satulaan ja Sini ponnahti käskystä ilmaan ja kaksikko lähti lentämään takaisin Myrsky-kartanoon.
Kun Peter ja Sini olivat kadonneet näkyvistäni käännyin kannoillani ja lähdin kulkemaan polkua pitkin.

*Nonni, tämmönen pätkä lisää tarinaa Tuli niin mieli kirjottaa, joten pitihän sitä väsätä vähän jatkoa viime tarinanpätkälle (*Kröhöm... ois ollut läksyt... kai ne nyt vielä pitää tehä näin myöhään sitten ennen nukkumaan menoa onneksi kouluun vasta yhdeksitoista!). Seuraavaan tarinaan muuten tarvitsisin sit loppu henkilökunnan tietoja ja siitä tulee megasuperpitkä tarina!

"...sillä poika oli saanut ulkoilutettavikseen tallin vanhimmat lohikäärmeet tänään ja lupasi tästä syystä Tyler oli lupautunut käydä lennättämässä Taattaakin hieman"
Tässä kohtaa jouduin lukemaan muutaman kerran uusiksi Ilmeisesti muutit lauseen muotoa, mutta toinen lupaaminen unohtui vahingossa sekaan? Ymmärsin kuitenkin lauseen, niin ei mitään katastrofaalista

Huhhuh odotan seuraavaa megasuperpitkää tarinaa sekä innolla että kauhulla :'D (pitäisi nimittäin opiskella selkärangattomia eläimiä latinaksi mutta... )
Yritän tänään ehtiä lisätä loput hlökunnan tiedot sivuille asti!

Onnittelut! Olet nyt suorittanut lentokurssin päätökseen!
Tämän kunniaksi haluaisinkin lähettää sinut kisamatkalle Medinaan, Kuhlan kaupunkiin. Nämä eivät ole mitkään suuret kisat, mutta joukossa on muutama kovatasoinen lentäjä. Kyseessä on siis taitolentokisat ja mukaasi lähtee Nadia, joka myös starttaa kisakautensa näillä kisoilla! Saat itse valita osallistutko kisoihin Ransulla vai Sinillä.
Kisojen rata on seuraavanlainen: Ilmaannousu, tervehdys, syöksy, nosto, piruetti, puomit, pora, nosto, seinä ja lopetus kentän keskelle.
Muista olla tarkkana, että piruetti pysyy loppuun asti suorassa eikä lohikäärme kiirehdi puomeille, ja että otat tarpeeksi etäisyyttä puomeihin poran suoritusta varten (ettei viimeinen puomi putoa hännän takia). Maltti on valttia, vaikka kisatessa aikaa mitataankin!

Lisään holviisi 34ϫ