Avasin silmäni.
Rick nukkui vieressäni ja pojan toinen käsi oli kylkeni päällä. Siirsin käden varovasti ja nousin ylös sängystä. Varpaani koskettivat kylmää lattiaa, räpyttelin silmiäni muutaman kerran ja venyttelin käsiäni.
Vilkaisin seinällä tikittävää kelloa, se oli 5.58.
Puin päälleni mustat ratsastushousut ja valkoisen hupparin. Seuraavaksi kävin vessassa, pesin kasvoni kylmällä vedellä, levitin kasvoilleni rasvaa ja pesin hampaani. Ollessani valmis vedin vielä punaiset villasukat jalkaani ja hipsutin alakertaan. Tein itselleni muutaman ruisleivän kurkuilla ja puristetuista appelssiineistä mehua aamupalaksi. Syödessäni vilkaisin ulos ikkunasta ja näin kuinka lumi laskeutui taivaalta peitteeksi kuihtuneen ruohon päälle. Maisema alkoi olla kokonaan valkoinen.
Kun olin syönyt nappasin takkini naulakosta ja vedin jalkaani mustat nahkaiset ratsastuskenkäni, jonka jälkeen astuin kylmään ulkoilmaan.
Lähdin tarpomaan lumihangessa eteenpäin ja lumi narskui mukavasti kenkieni alla. Olin luvannut mennä harjoittelemaan tänään Patrickin kanssa. Olimme sopineet tapaavamme aamutuimaan tallilla.
Tallille päästyäni ensimmäisenä vastaan tuli Francis jolla oli iso leveä hymy vaaleilla kasvoilla. Poika levitti kätensä ja halasi minua pitkään.
"Ai kun on ihanaa että sää oot hengissä", hän sanoi ja pörrötti sitten hiuksiani. "Kyllähän mää oon nähny sun selviävän vaikka minkälaisista tilanteista", hän jatkoi.
"Joo, nyt mulla on taas tosi energinen olo", minä sanoi hymyillen. "Mitäs sää tänää aijot tehä?"
"Meen Effien kanssa kylälle joulumarkkinoille, entäs sä?", Francis sanoi.
"Meen harjoitteleen Patrickin kaa", minä vastasin ja Francis nyökkäsi: "Okei, no nähdäänpä taas myöhemmin", poika sanoi vielä ennen kuin lähti paikalta.
Jatkoin matkaani Ransun karsinalle.
Tervehdin poikaa ja silitin sitä turvasta. "Ihana että oot kunnossa", Ransu sanoi ja annoin sille toisen pusun.
"Kiitos sulle, olisin vielä huonommassa jammassa ollu jos et ois saanu mua kiinni", minä sanoin samalla kun otin puhdistusvälineet esille ja aloin hoitamaan Ransua.
Harjattua ja putsattua Ransun varustin sen sukkelasti ja talutin ulos talviseen säähän.
Ulkona nousin pojan selkään ja rauhallisesti Ransu otti vauhtia ja kevyesti ponnahti korkeuksiin.
Yläilmoista maa näytti paljon kauniimmalta kuin alhaalta. Nyt näki kokonaisuuden, lumi peitti ihan kaiken alleen.
Ransu lensi reippaalla tahdilla Mavrikin metsään ja laskeutui pehmeästi Peterin rakentamalle harjoittelupaikalle. Nyt valitettavasti kaikki välineet olivat melkolailla lumen alla.
Luulin ettei Patrick ollut vielä saapunut paikalle mutta hetken odottelun jälkeen kuulin takaani askelia ja joku peitti silmäni takaapäin käsillään.
"Arvaa kuka", tutuksi tullut ääni sanoi.
"Pyh, Patrickhan se", minä sanoin ja käännyin ympäri ja edessäni seisoi nyt pitkähkö tummanruskeahiuksinen ja ruskea silmäinen poika jolla oli söpö hymy kasvoillaan.
"Kiva että oot elossa", poika sanoi lempeästi virnistäen.
"Totta kai olen", minä sanoin irvistäen ja pyöritin lumesta pallon. "Lumisotaa?", minä ehdotin ja poika virnisti ja lähti juoksemaan pakoon minä kintereillään.
Hetin pallon ja sain osuman, se mäiskähti Patrckin loittonevaan selkään. Osuman saatuaa poika kumartui pyörittämään lumipallon ja itse käännyin kannoillani ja lähdin pakoon. Piilouduin Ransun taakse. Patrick tuli perässäni ja kiersi Ransua minun perässäni. Saadessaan minut kunnolla esiin hän heitti ja lumipallo meni todella läheltä.
Jatkettuamme tovin leikkiä ja Patrickin ottaessa seuraavan pallon ja minun lähdettyä pakoon kompastuin omiin jalkoihini kun koitin juosta takaperin. Mätkähin siis selälleni lumihankeen ja Patrick tuli perässäni mutta teki samallalailla kuin minäkin. Hän juoksi myös takaperin ja esitti melko uskottavan näköisesti että kompastui omiin jalkoihinsa ja mätkähti selälleen minun viereeni.
Makasimme siinä hiljaa vieretysten ja katsoimme taivaalle.
Käänsin sitten pääni sivuttain ja katsoin pojan lihaksikasta profiilia. Poika näytti niin terveeltä, treenatulta ja vahvalta. Aivan kuin turvapartion jäsenen kuuluikin olla.
"Uskokko nää että musta ikinä tulis turvapartion jäsentä? Sano ihan rehellisesti", minä sanoin.
Poika käänsi päänsä ja katseensa minuun ja katsoi syvälle silmiini.
Yhtäkkiä pojan katsellessa lempeästi minua tuntui kuin sydämeni olisi lyönyt ylimääräisen lyönnin.
Sitten poika aukaisi suunsa ja sanoi: "Uskon, uskon mää Bella että susta on siihen"
Tuijotimme siinä hetken aikaa toisiamme silmiin ja sitten tapahtui asia jota ei olisi saanut tapahtua. Patrick tuli aivan lähelleni ja kosketti sormellaan huuliani.
Hengitykseni nopeutui, mutten tehnyt elettäkään että olisin siirtynyt kauemmaksi ja torjunut sen. Patrick painoi sitten huulensa huulilleni ja suutelimme. Minä vielä nautin siinä, mutta sitten todellisuus paukautti ja muistutti pääni sisällä.
Nopeasti nousin ylös maasta ja puistin lunta pois vaatteistani.
Hätääntyneet silmäni katsoivat Patrickia ja sanoin: "Tuota ei sitten ikinä tapahtunutkaan..."
"Mutta, et sää voi sanoa ettet tuntenut yhtään mitään", Patrick sanoi mutta puistin päätäni.
"Nimenomaan, en tuntenut yhtään mitään, me ollaan vaan ystäviä, mää oon Rickin kanssa ja tuun aina olemaan, se asia ei tuu muuttumaan", minä sanoin vahvalla äänen painolla ja odottamatta pojan vastausta kävelin ripein askelin Ransun luokse ja nousin lohikäärmeen selkään.
"Sääkään et nähnyt etkä kuullut mitään", minä sanoin Ransulle. Lohikäärme vain puhalsi kevyesti ilmaa sieraimistaan eikä sanonut mitään.
Saavuttuamme takaisin Myrsky-kartanoon olin koko päivän hiljaa, mutta ajatukseni kävivät aivan liian vilkkaasti pääni sisällä.
(noniin, elikkä tämmönen pätkä tuli nytte
)
Aihe: Luku 11. Täysillä eteenpäin 
La Marras 12, 2016 10:53 pm
Oikein mainiota! Oijjoi, aika hurjaa, voi Patrick! 
