Yritin pyristellä minkä jaksoin ja olla mahdollisimman hankala mutta siitä ei juurikaan vaikeuttanut kidnappaajiani. Yhtäkkiä tunsin pistoksen toisessa pohkeessani ja yllättäen vaivuin uneen, enkä tiennyt mistään mitään enään.
Heräsin jossain vaiheessa, minulla ei ollut mitään aikakäsitystä eikä sitäkään missä olin.
Ympärillä oli pimeää eikä nähnyt yhtään mitään, olin kyljelläni kovalla alustalla, mikä oli kylmä. Suuni ympärillä oli yhä liina tiukasti solmulla kiinni niskassani. Käteni oli sidottu selän taakse kiinni ja jalat oli sidottu yhteen.
Olin lievässä shokkitilassa, sillä tällaista ei ollut koskaan tapahtunut minulle enkä aivan vielä pystynyt käsittämään mitä oikein oli tapahtunut.
Mahassani kuului kurnivaääni, kylmyyden lisäksi minulla oli siis nälkä... eikä asiaa yhtään parannut narut jotka hiersivät käsiäni ja jalkojani, ne oli sidottu todella tiukalle.
Yhtäkkiä kuulin ääntä ja aloin nähdä valoa. Joku astui tilaan jossa olin. Henkilö oli mies, ehkä kolmikymppinen ja hänellä oli oikeassa kädessä soihtu. Nyt näin maassa, parin metrin päässä minusta, makaavan suurin piirtein minun ikäiseni pojan joka oli sidottu samalla tavalla kuin minut. Poika kuitenkin oli vielä unessa tai tajuton.
Mies joka oli tullut paikalle laittoi lyhdyn sille valmistettuun telineeseen ja mitään sanomatta lähti pois paikalta. Mies ei kuitenkaan ollut kauaa pois, vaan hän toi puisella tarjottimella jotain. Hän laski tarjottimen eteeni ja aukaisi liinan pois suultani.
"Syö, sinulla varmasti on nälkä, olethan ollut täällä jo kuusi tuntia", mies sanoi ja lähti sitten.
No, he ainakin antoivat minulle ruokaa, joten he eivät halunneet tappaa minua.
Käteni olivat kuitenkin yhä takana kiinni ja jalat yhdessä kiinni joten syömisestä ei tulisi helppoa. Mietin hetken olisiko ruoka myrkytettyä, mutta tulin siihen tulokseen ettei siinä olisi järkeä sillä heillä olisi paljon helpompia keinoja tappaa minut, jos sitä aikoisivat.
Onnistuin jollain tapaa pääsemään mahalleni ja sain syötyä pikkutomaatteja, kurkunpaloja ja viinirypäleitä. Epämääräisen näköiseen puuroon en koskenut, sillä muutenkin sitä olisi ollut hankala syödä ja se olisi ollut sotkuista.
Syötyäni vihannekset ja hedelmät, onnistuin nousemaan istumaan.
Jonkun ajan kuluttua sama mies palasi. Hän toi toisen tarjottimen, laittoi sen pojan eteen. Sitten hän ei kuitenkaan laittanut tällä kertaa liinaa suuni ympärille, kuten odotin. Hän otti pojan suulta liinan pois ja otti sitten minun tarjottimeni ja lähti paikalta.
Kului jonkun aikaa, ainakin muutamia tunteja ja sitten poika heräsi. Hän nousi vaivalloisesti pystyyn ja tarkkaili ympäristöään. Hetken päästä hänen katseensa tavoitti minut. Poika ei näyttänyt lainkaan pelokkaalta enkä ollut nähnyt häntä koskaan ennen, mutta jostain syystä minulle tuli tunne että hänkin oli Myrsky-kartanosta.
Poika avasi ensin suunsa: "Olet Rimsay? Bella Rimsay?"
Poika tarkkaili minua katsellaan ja sanoi vielä: "Harmi että juhlat keskeytyivät näin ikävällä tavalla"
Olin hieman hämmentynyt siitä että hän tiesi nimeni. Kallistin hieman päätäni ja kysyin: "Kuinka tiedät?"
Poika näytti hieman vaivaantuneelta: "Seurustelin siskosi Cindyn kanssa pari vuotta sitten, olet hyvin paljon hänen näköisensä"
"Ai...", mutisin ja sanoin sitten vielä tarkennuksena: "Hän on mun kaksoissisko, syntyi vähän ennen mua, ja sää oot?"
"Myrskykartanosta myös, tulin sinne pari viikkoa sitten, oon turvapartion jäsen Patrick Cox", poika sanoi.
"Okei... tiedäkkö nää yhtään missä me ollaan?", minä kysyin katsellen ympärilleni.
"Ei mitään hajua, mutta veikkaus on että jossain luolassa", Patrick sanoi ja sitten minulla välähti, olimme varmasti vielä Saray-saarella sillä emme millään olisi vielä voineet olla kauempana.
"Olemme kuolonkallioilla", minä sanoin.
Olimme hetken ihan hiljaa kunnes minä kysyin: "Miten pääsemme pois, meitä varmasti etsitään jo"
Poika näytti hyvin mietteliäältä ja hänen katseensa kiersi koko ajan luolassa yrittäen keksiä ulospääsy keinoa.
…
Rickin korviin oli pian kantautunut tieto siitä että Bella oli kidnapattu.
"MITÄ?!", Rick huudahti kun Tyler ja Peter olivat kiirehtinyt hänen peräänsä.
Rick ei epäröinyt sekuntiakaan vain lähti vauhdilla kohti talleja. "Meidän täytyy löytää Bella... hän ei voi olla vielä kaukana... kaikkien täytyy lähteä etsimään", Rick soperteli Tylerille ja Peterille jotka koettelivat parhaansa mukaan pysytellä ystävänsä perässä.
"Ei ole turvallista mennä nyt haahuilemaan tonne pimeään, meillekin voi käydä vaikka mitä, sitä paitsi tuli kielto liikkua ulkona, turvapartio hoitaa tän asian, Bella kyllä löydetään", Peter yritti mutta turhaan, Rickin päätä oli mahdoton kääntää sillä oli kyse Bellasta.
"Mää etsin sen, mää hakisin sen mistä vaan, vaikka helvetistä", Rick huusi hurjistuneena.
Tyler ja Peter vilkaisivat huolestuneina toisiaan kun Rick ampaisi tallin sisälle.
Rick meni juoksemalla varastoon missä täytti asetelineen aseilla ja muilla asioilla mitä ajatteli tarvitsevansa mahdollisesti. Sitten hän nappasi mukaansa Ransun varusteet ja meni varustamaan Ransun.
Ransu ihmetteli hetken mistä oli kyse mutta Rickin selitettyä että Bella oli vaarassa, oli Ransu täysin sydämin mukana mahdollisessa pelastussuunnitelmassa. Olihan kyse Bellasta. Nykyään Ransu oli täysin omistautunut Bellalle, olihan tyttö hoitanut häntä jo useita vuosia. Ransu oli hyvin vahvasti kiintynyt Bellaan ja tekisi ihan mitä vain tytön eteen.
Kaksikko tuli ulos tallista ja nopeasti nousi ilmaan. Rickillä ei ollut hajuakaan minne mennä, joten hän antoi Ransun mennä minne meni ja koetti itse tähyillä alas jos näkyisi jotain merkkejä.
…
Patrick katsoi minua huolestuneena.
"Näytät tosi kalpealta", hän sanoi hiljaa.
En saanut sanoja suustani, minua paleli älyttömästi ja tuntui etten tuntenut enää sormenpäitäni, varpaanpäitäni enkä nenänpäätä. Olin ihan jäässä, mutta keskityin hengittämiseen ja siihen että selviäisin täältä ehjänä pois.
"Rick... hän.... hän.... on varmasti.... lähellä...", minä sanoin hiljaa ja sitten pyörryin.
…
Kaksikko lenteli aivan lähellä kuolonkalliolta.
"Hei, katso", Ransu sanoi ja Rick kääntyi katsomaan samaan suuntaan kuin Ransu. Kuolonkallioiden yhdestä luolasta tuli valoa.
"Lennä siihen viereen niin hyppään alas, jää lähelle vartioimaan", Rick sanoi ja Ransu nyökkäsi hyväksi. Hän lensi ihan lähelle valonlähdettä ja Rick hyppäsi alas.
Rick lähti kulkemaan hitaasti ja varovaisesti valoa kohti. Lähempänä hän tajusi sen olevan soihtu ja sitten hän näki kaksi ihmistä. Toinen istui ja hän oli tummahiuksinen ja toinen oli.... tyttö joka makasi kyljellään, se oli Bella!
Heti Bellan nähtyään Rick juoksi tytön luokse ja otti hänet syleilyynsä. Rick tunnusteli Bellan otsaa ja poskia, tyttö oli jääkylmä ja päässä oli haava joka vuoti verta, Bella oli varmaan lyönyt sen johonkin kiveen pyörtyessään.
Rick irrotti narut Bellan jalkojen ja käsien ympäriltä ja nosti tytön sylissään ylös ja kantoi ulos luolasta. Rick kutsui Ransua ja lohikäärme oli salamana paikalla.
Rick nosti Bellan Ransun selkään ja kävi sitten nopeasti irrottamassa Patrickin köydet ja kaksikko palasi Ransun ja Bellan luokse.
"Osaatko takaisin?", Rick kysyi. "Voitais mennä sillee että sää istut edessä ja ohjaat Ransua, Bella on keskellä ja mää Bellan takana"
Patrick nyökkäsi ja meni Bellan etupuolelle istumaan ja Rick istui Bellan taakse ja laittoi kätensä tytön ympärille lämmittääkseen tätä.
Ransu lähti lentoon ja se lensi mahdollisimman nopeasti.
Tovin kuluttua he palasivat pimeydessä takaisin Myrskykartanoon. Ransu laskeutui pehmeästi kartanon eteen, johon oli kokoontunut joukko ihmisiä.
Rick otti Bellan syliinsä ja pudottautui alas Ransun selästä.
...
Aihe: Luku 5. Pelastusoperaatio 
Su Loka 09, 2016 10:21 pm
Toivottavasti jatkoa tulee pian!
