Luku 25. Kaaoksen Gaia

Puristin Valin pakettia käsissäni samalla kun kuljin eteenpäin Jessi perässäni.
Kylän läpi päästyämme lähdimme kulkemaan kohti lohikäärmetallia.
"Järjestetäänkö täällä useinkin juhlia? Ja kuinka monta tallipoikaa sanoitkaan täällä olevan?", Jess höpötti ja huokaisin.
"Toisinaan, ei mitenkään äärimmäisen paljon ja kuusi, heistä kaksi on varattuja", minä sanoin.
"Mm... neljä on siis vapaita...", Jess sanoi.
Laitoin käteni sivulle suoraksi pysäyttääkseni aivan kannoillani tulevan Jessin.
"Mitä nyt?", Jess kysyi.
"Tässä on tämän kylän jalokivi, lohikäärmetalli", minä sanoin ja Jess huokaisi ihastuksesta.
Olihan Myrsky-kartanon lohikäärmetalli melkoinen ilmestys, suurehko massiivinen mutta samalla myös kaunis ulkoa ja sisältä. Se piti suojissaan meille kaikkein tärkeimmät, lohikäärmeet.
"Tuonne eksyy melko helposti, et uskokkaan kuinka pihalla olin ensimmäisenä parina viikkona aloittaessa täällä", minä sanoin irvistäen ja kaivoin sitten huppari taskusta kartan ja ojensin sen Jessille. "Tästä on paljon apua, mikäli liikut yksiksesi"
"Mikä on tulevan hoidokkisi nimi?", minä kysyin uteliaana.
"Kaaoksen Gaia, aika karmiva nimi, pakko myöntää", Jess sanoi ja katsoi sitten minua. "Entäs sinun?"
"Hoidan kahta tilan lohikäärmettä, Ransua ja Taattaa ja lisäksi minulla on oma lohikäärme, Sini", minä sanoin ja Jess katsoi minua hieman hämmentyneenä kulmat kurtussa.
"Kolmea lohikäärmettä?", hän tokaisi.
Nyökkäsin. "Niin, olen lunastanut todella paikkani täällä, ja olen älyttömän onnellinen saadessani olla täällä ja näytän ja osoitan sen näiden kolmen ainutlaatuisen lohikäärmeen huolellisella hoidolla, eikä se niin vaikeaa ole, tykkään tehdä tätä"
Jess hymyili. "Toivon tosissani itsekin osoittavani olevani tämän paikan arvoinen"
"Aivan varmasti tulet olemaan", minä sanoin. "Mennäänkö katsomaan lohikäärmeitä ja Gaiaa erityisesti?"
Jess hymyili ja nyökkäsi.
Johdatin Jessin ensimmäiseksi urosten puolelle.
Pysähdyimme yhden karsinan eteen.
"Ransu, tule katsomaan uutta ystäväämme!", minä sanoin hymyillen.
Ransu nosti päänsä ruokakaukalostaan ja katsoessaan meitä sen suupielestä valui jotain nestemäistä ja naurahdimme.
Ransu nielasi suussa olleen ruoan. "Hei!", se sanoi.
"Hei", Jess tervehti takaisin.
"Toivottavasti viihdyt täällä", Ransu jatkoi.
"Aivan varmasti viihdyn", Jess sanoi.
Jatkoimme sitten matkaa muutaman karsinan eteenpäin.
"Ransu oli aivan ihana", Jess sanoi.
"Jep, se on mun kultapoju, täällä taas on mun toinen hoidokki, Taatta, vanhempi kaveri", minä esittelin seuraavaksi Taatan.
Taatta katsoi karsinastaan ulos ja mittaili katsellaan kastanjanruskeat hiukset omistavaa tyttöä.
"Opeta hänet sitten oikeille tavoille", Taatta sanoi vilkaisten minua ja sitten hänen katseensa keskittyi Jessin valkoisiin nilkkakenkiin.
"Varsinkin vaatteiden osalta, nuo kengät eivät sovi lainkaan tänne", Taatta sanoi.
Jatkoimme matkaa.
"Anteeksi Taatan käytöstä, hän osaa olla hieman... epäkohtelias... mutta puhuu kyllä aina asiaa ja suoraan, se on vain sen luonne, osaahan se olla tosi suloinenkin toisinaan, mikäli sellaiselle päälle sattuu", minä sanoin naurahtaen ja Jessikin irvisti.
Saavuimme sitten yksityisten puolelle ja esittelin Sinin. Pieni sähkönsininen lohikäärmeeni oli hyvin innoissaan uusista kasvoista ja höpötti Jessin kanssa vaikka mistä.
Jatkoimme tovin kuluttua jälleen matkaamme.
"Tulit hyvin juttuun Sinin kanssa, hyvä tietää, sillä voin tarvittaessa uskoa hänen hoitonsa sinunkin käsiisi jos on tarve", minä sanoin hymyillen.
"Oikeasti?", Jess sanoi suu auki hämmästyksestä ja epäuskosta kuulemaansa kohtaan.
"Joojoo, aivan varmasti", minä sanoin ja pysähdyin sitten ja osoitin oikealla puolella olevaamme ovea.
"Saanen esitellä sinulle Kaaoksen Gaian, Gaian", minä sanoin.
Avasin karsinan salvan.
Gaia tuli esiin ja katsoi Jessiä. Jess näytti hieman pelästyneeltä, mutta Gaia oli rauhallinen ja otti varovaisesti askeleen eteenpäin ja silmäili rauhallisesi Jessiä ja Jess katsoi sitä.
"Haluatko silittää sitä?", minä kysyin ja Jess näytti hieman epävarmalta aluksi mutta nyökkäsi sitten.
Otin varovaisesti Jessiä kiinni ranteesta ja ohjasin hänen kätensä Gaian turvalle.
Jess tunsi Gaian sieraimista tasaisesti ja rauhallisesti tulevan lämmön ja silitti sitten toisella kädellään Gaian kaulaa.
"Näetkö, se on yhtä turvallinen ja varmasti luotettava kuin koira!", minä sanoin ja Jess hymyili.
"Se on upean värinen", Jess sanoi ihastellessaan Gaian hyvin sähköisen violettia väritystä.
"Sen kanssa pitää olla varmat otteet, mutta uskon että ajan kanssa teistä tulee melkoinen parivaljakko, varmasti hyvät ystävykset", minä sanoin.
"Hei", Gaia sanoi nyt Jessille.
Jess näytti ilahtuvan.
"Hei Gaia"

Ai tulipa ihanan nostalginen olo kaikesta muistelusta! Niin kauan on mennyt siitä kun esimmäistä kertaa tulin Myrsky-kartanoon! :')

Lisään holviisi 32ϫ