Luku 4. "Komeetta-, elokorjuu- ja naamiaisasusekoitusjuhlat"

Olinkin muistanut että olin luvannut nähdä Rickiä vielä tänään. Niinpä käännyin kannoillani ja suuntasin kylän halki tallityttöjen ja –poikien asuntoja kohti.  
Muistin kyseisen reitin ulkoa ja olisin voinut kulkea Rickin asunnolle silmät sidottuina.  
Jonkun aikaa tarpoessani eteenpäin näin jo Rickin mökin hahmottuvan. Se oli ennallaan, ulkopuolelta täysin saman näköinen, täysin identtinen muiden mökkien kanssa.  
Nousin kuluneet kuistirappuset ylös ja koputin oveen. Kesti jonkun aikaa, mutta hetken kuluttua kuulin Rickin askeleet kun hän tömisteli yläkerran rappuset alas ja riensi avaamaan oven.  
Hän käänsi lukkoa, painoi oven kahvan alas ja työnsi oven auki. Oven toisella puolella minut vastaanotti hurmaava hymy ja oliivinvihreät lempeät silmät. Hymy syttyi myös omille huulilleni, minua hymyilytti aina herkästi, kaikkien niiden lähellä joista todella välitin.  
Katsoimme hetken toisiamme syvälle silmiin ja sitten Rick avasi suunsa: "Kuule muutes, mulla on sulle muutama yllätys, tuu vaan sisään"
Poika piti ovea auki kun astuin tuttuun tupaan. Rickin mökki oli sisältäkin sen näköinen kuin muistin, melko poikamiesmainen, vaatteita oli siellä sun täällä, mutta mökki oli silti kotoisa ja Rickin näköinen ja pidin siitä juuri sellaisena. Myös mökin tuoksu oli ihana, sillä se tuoksui Rickille.
Riisuin takkini naulakkoon ja jätin harmaat juoksukengät eteiseen.  
"Ole kuin kotonasi", Rick kuiskasi korvaani samalla kun halasi minua takaapäin ja meni sitten kiireen vilkkaa keittiöön.  
Istuin pehmeälle sohvalle ja katsoin takkaan jossa paloi polttopuut. Liekit olivat kauniin värisiä ja niistä tuli jotenkin lämmin ja talvinen olo, vaikkakin oli vasta syksy.  
Rick palasi hetken päästä kädet selän takanaan. Hän hymyili suloisesti ja veti sitten kätensä eteen. Vasemmassa kädessä oli kukkakimppu ja oikeassa kädessä oli kaksi rasiaa.
Kasvoilleni kohosi yllättynyt ja iloinen ilme. "Ei sun ois tarvinut mulle mitään ostaa...", sanoin vaatimattomasti mutta Rick hymähti: "Ei olla nähty pitkään aikaan ja saahan sitä välillä yllättää"
Rick ojensi ensin kukkakimpun minulle ja hymyilin kiittäen. Kukat tuoksuivat hyvälle ja olivat kauniin näköisiä ja värisiä.  
Rick istahti viereeni ja antoi nyt suuremman laatikon käsiini.  
Aukaisin laatikon kannen, siellä papereihin käärittynä oli todella kaunis sateenkaariamuletti. "Oi kuinka ihana! Kiitos!", minä sanoin ja annoin pusun Rickin otsalle.  
Poika hymyili ja ojensi minulle sitten viimeisen yllätyksen, se oli pieni suorakulmainen laatikko jossa oli vaaleansininen rusetti päällä. Aukaisin rasian ja sieltä paljastui kultainen avain.  
Katsoin hieman hämmentyneenä Rickiä, joka vastasi: "Nyt voit tulla tänne milloin haluat, eikä tarvitse koputtaa"
"Oih, olet ihana", sanoin ja annoin pusun nyt Rickin huulille ja jäin sille Rickin syleilemäksi joksikin aikaa. Nautin olostani pojan kainalossa,  olin kaivannut häntä niin kovasti.  
Halailtuamme tovin söimme yhdessä Rickin tekemää kanapastaa. Kanapastan jälkeen sanoin lähteväni takaisin huoneistooni sillä minua väsytti ja minulla oli yksi essee tekemättä, mutta Rick ei antanut minun lähteä. Hän sanoi että halusi olla nyt kanssani paljon, koska olin ollut niin kauan poissa ja toinen syy oli se että ulkona oli pimeää eikä hän halunnut minun lähtevän harhailemaan sinne kylmissäni.  
Niinpä lupauduin jäämään, vaikkakin minulla ei ollut mukana hammasharjaa, yö vaatteita, harjaa eikä muitakaan elintärkeitä asioita. Rick irvisti tähän ja vastasi siihen: "Hammasharjan voit lainata multa, voit nukkua mun t-paidassa ja hiuksesi ovat hyvin"
Tyydyin niihin, sain ainakin pestyä hampaani. Sillä välin kun pesin hampaani Rick haki minulle t-paidan. Hampaiden ja kasvojen pesun jälkeen riisuin päivävaatteeni ja puin ylleni itselleni liian suuren t-paidan päälle.
Rick jäi vielä alakertaan kun itse hyppelin rappuset yläkertaan. Yläkerrassa oli vain Rickin makuuhuone ja muutama ikkuna. Levittäydyin keskelle sänkyä raajat mahdollisimman leveällä, Rickin palatessa poika tokaisi: "Mihin ajattelit minun mahtuvan?"
Naurahdin mutta sanoin sitten leikkisästi: "Et taida mahtua tänne... taidan nukkua itse täällä eli saat mennä alakerran sohvalle...". Ennen kuin ehdin päättää lausettani Rick alkoi kutittamaan minua ja kiemurtelin nauraen pojan otteessa. Hetken ajan painittuamme makasimme molemmat sängyn päällä kylkien päällä toisiamme katsoen.
Rick silitti poskeani ja veti minut sitten hellästi itsensä lähelle. Jonkun ajan kuluttua nukahdimme siihen vieretysten.  
Aamulla herätessäni minulla ei ollut hajuakaan mikä aika päivästä oli. Rick ei ollut vierelläni. Nousin ylös sängystä ja hipsin varpaisillaan alakertaan. Pöydällä oli lappu jossa luki: "Huomenta ihana. Lähdin jo talleille, jääkaapista löytyy aamupalaa, ota mitä haluat"
Laskin lapun takaisin pöydälle ja vetäisin jääkaapin oven auki. Otin jääkaapista leivänpäälliset pöydälle ja kaapista leipää. Tein itselleni muutaman leivän.
Syötyäni puin ylleni, nappasin tavarat mukaani ja lähdin. Lukitsin mennessäni oven ja juoksin Myrsky-kartanolle.
Minulla oli tänään paljon tekemistä. Kylälle oli jo pystytetty kojuja ja paikkoja oli alettu koristelemaan. Tänään kylässä vietettäisiin jonkinlaista komeetta-, elonkorjuu ja naamiaisasusekoitusjuhlaa. Minun täytyi vielä käydä kylällä ostoksilla, miettiä vaatteet illaksi ja ulkoiluttaa Taatta, Sini ja Ransu.

Jatkoa vielä tuohon ylläolevaan tarinaan:

Kylän läpi kulkiessani katseeni tarkasteli kyläläisiä jotka järjestelivät juhlia täydellä innolla. Huomioni kiinnitti Laurette Lucitan, tyttö näytti seisovan hieman epävakaasti tikapuiden huipulla ja alhaalla Katarine LaRose ja Emily Morroth pitivät tikapuista kiinni jotteivat ne pahasti hoippuisi. Pinja taas oli sivummassa kädessään lista, listassa luultavasti oli kaikki asiat listattuna jotka illan juhli varten oli tehtävä.
"Aha! Rimsay sinullehan minulla olikin asiaa, kohdallasi ei ole vielä rastia listassa..., et kai yritä luistaa velvollisuuksiasi?", Pinjan terävä lause kantautui korviini ja pysäytti minut.
"Minä? Mitä minun pitää tehdä? Ei kukaan ole sanonut minulle yhtään mistään velvollisuuksista...", minä sanoin.
Pinja käveli ripein askelin luokseni ja mittasi minua katsellaan. "Mistä olet tulossa? Olet kamalan näköinen"
Tottahan se oli että näytin melko kauhealta, sillä hiukseni oli harjaamattomat ja auki. Päälläni oli eiliset vaatteet joissa oli mutaläiskiä ja päälläni oli kulunut huppari.
"Tulin Rickin luota, nukuin siellä eikä mulla ollut mitään kauneuskamppeita mukana", minä sanoin.
"Aih...", Pinja sanoi ja tarkasteli minua vielä hetken aikaa ennekuin sanoi: "Sinusta on vaikea uskoa miten muutut tuon näköisestä juhliin aina niin säkenöiväksi", Pinja hymyili ja otin sen kohteliaisuutena. Pinja näytti sitten minulle listaansa, johon kaikkien tehtävät oli kirjoitettu kauniilla ja selkeällä kaunokirjoituksella.
"Sinun pitäisi tuoda tänne kartanolta huopia joiden päällä voisi istua sotkematta iltapukuja", Pinja sanoi. "Pystytkö hoitamaan sen?"
Nyökkäsi ja Pinja tokaisi vastaukseksi lyhyesti: "Hyvä", kääntyi sitten kannoillaan ja kiiruhti takaisin kolmikon luokse valvomaan koristeiden ripustamista.
Jatkoin matkaani reippaasti ja saavuinkin pian kartanolle. Pihalla minua tuli juuri sopivasti Kãtrín vastaan.
"Hei! Mistä minä löytäisi huopia juhliin", minä kysäisin ja nainen pysähtyi eteeni. Ami oli omistajansa jalkojen vierellä ja heilutti häntäänsä iloisesti.
"Hmm... ne taitavat olla siivouskomerossa, joka on siinä teidän huoneidenne käytävällä", Kãtrín sanoi ja jatkoi hetken kuluttu: "Tämän illan juhlista tulee muuten todella hulppeat! Muista laittaa naamio kasvoillesi"
"Ainiin... pitääkin mennä pian kylälle ostoksille", minä sanoi ja vilkutin sitten Kãtrínin perään. Nainen kiiruhti kylän suuntaan katsomaan tehtiinkö hommia kunnolla.
Itse kapusin kartanon portaat ylös ja lähdin etsimään siivouskomeroa. Se olikin yllättävän helposti löydettävissä. Löysin komerosta ison pinon huopia. Kasasin niitä ison pinon käsivarsilleni ja lähdin sokkona kulkemaan jonnekin päin, sillä en nähnyt yhtään mitään korkean huopapinon takaa. Yhtäkkiä nurkan takaa tuli joku vauhdilla ja sattui yhteentörmäys. Lensin selälleni maahan ja huovat tulivat perässä päälleni.
Törmääjä heitti huovat pois päältäni ja ojensi avuliaan kätensä minulle.
Henkilö joka oli törmännyt minuun paljastui Tyleriksi. Poika pyysi anteeksi huolimattomuuttaan ja veti minut ylös lattialta.
"Voin auttaa sua viemään nuo, näytti vähän hankalalta tuo meno noitten kaa... minnes oot niitä viemäs?", Tyler sanoi ja otti itselleen hieman yli puolet huovista.
"Ööh, ne pitäis viiä kylälle että niitten päällä voidaan istua juhlissa", minä sanoin ja keräsin loput huovat.
"Okei, mut olit menossa muuten väärään suuntaan", Tyler sanoi irvistäen.
"Oho, hups... no sieltä huopien takaa ei oikeen nähnyt yhtään mitään", sanoin naurahtaen ja lähdimme kulkemaan samaa matkaa nyt tällä kertaa oikeaan suuntaan käytävällä. Nappasimme varastosta vielä muutaman huovan lisää, sillä kantajia oli nyt kaksi yhden sijasta.
Saavuimme tuota pikaa kylälle ja Tyler jätti huovat minun huolekseni, sillä hän piti kiiruhtaa talleille töihin. Nyökkäsin ja kiitin avusta.
Levitin huopia ympäri kylää. Joidenkin puisten penkkien päälle, nurmikolle ja suihkulähteen reunakiville. Tehtyä osani juhlien järjestämisestä jatkoin matkaani kylällä. Ensimmäisenä kohteena oli aivan torin vierellä sijaitseva sepän paja.
Kauppias tuli heti avukseni. Ensimmäisenä sovitin ratsatuskenkiä, ne olivat täydelliset. Mukaani tarttui myös olkalaukku, aseteline, vesileili ja kaunis leijonasydän kilpi. Francis oli painostanut minua ostamaan kilven, hän sanoi että se osoittautuisi vielä mahtavaksi kaveriksi, ja hän halusi minun pysyvän turvassa. Hän ei ikinä väsynyt muistuttamaan turvallisuudestani.
Jos sain pienenkin haavan, Francis oli aina heti kimpussani kysymässä voinko varmasti hyvin ja tarvitsinko lääkäriä.
Sepänpuodin ostosten yhteishinnaksi tuli 359 valoraa. Annoin rahan kauppiaalle joka kiitti ja toivotti lämpimästi hyvää illan juhlaa.
Sepänpuodista matkani jatkui kylän halki kohti vaatturi mikä sijaitsi kylän eteläisellä sivulla. Vaatturin apulainen Rebecca tuli hetken kuluttua kysymään tarvitsinko apua. Vastasin myöntävästi ja katsoimme yhdessä minulle sopivaa iltapukua illan juhliin.
"Tuo voisi sopia hyvin sinulle", Rebecca sanoi vetäen esiin kauniin beigen värisen vartalonmyötäisin pitkän mekon.
Sovitettua mekkoani totesin sen olevan aivan täydellinen minulle. Mekon lisäksi löysin mustan perus naisten t-paidan, vaaleansiniruudulliset ratsastushousut, valkoiset ratsastushousut, mustat korkokengät ja mukavanoloiset skeittikengät. Ostosten yhteishinnaksi tuli 166 valoraa.
Matkani jatkui itäpuolella olevaan Sallin sekatavaraliikkeeseen. Sielläkin minut otettiin ystävällisesti vastaan. Peruskauppaputiikista mukaani tarttui tulitikkuaski, makuupussi, punainen panta (Rontille), jalkapallo, muistivihko ja punainen naamio illan juhlia varten. Yhteishinta oli 139 valorarahaa.
Viimeisenä shoppailukohteena oli luoteessa oleva ruokakauppa, josta mukaani tarttui banaaneja, päärynä, omena, avokado ja ananas. Hedelmiä, hedelmiä ja hedelmiä. Hinta oli 34 valoraa.
Ostosten jälkeen juoksin kylän läpi käsissäni ostospussit. Kiiruhdin takaisin huoneeseeni. Purin ostokset ja levitin juhlavaatteet vuoteeni päälle. Ulkona alkoi hämärtymään ja oli aika juhlia.
Tänään lohikäärmeilläkin oli ollut vapaapäivä, ne olivat saaneet kuitenkin ulkoilla aitauksessa ja seurailla juhlien järjestämisen touhua. Jotkut lohikäärmeet olivat olleet siitä hyvinkin kiinnostuneita, mutta toisia se ei ollut kiinnostanut sitten pätkänvertaa. Taatta oli mutissut ettei ymmärtänyt miksi ihmisten piti järjestää kaikenlaista kummallista puuhaa.
Riisuin vaatteet yltäni ja pudotin ne pyykkikoriin. Väänsin suihkun hanan auki ja hanasta virtasi ylleni lämmintä vettä. Pestyäni itseni kuivasin hiukset, kiharsin ne sillä ne olivat suihkun jäljiltä suoristuneet ja tein itselleni meikin. Hieman puuteria, ripsiväriä, kulmakynää ja punaista huulipunaa. Ollessani valmis kasvoilta ja hiuksista puin ylleni yleellisen kauniin yksinkertaisen beigen mekon jonka kanssa laitoin kaulaani Rickin antaman sateenkaariamuletin, se sopi täydellisesti mekkoni kanssa ja toi asuuni väriä. Jalassani oli mustat korkokengät ja viimeinen ripaus oli punainen naamio jossa oli timanttikoristetta ja kolme punaista sulkaa vasemmalla puolella.
Kun olin valmis lähdin kulkemaan kohti kylää. Laskeuduin hitaasti kartanon portaat alas ja alhaalla seisoi selkä suorana poika jolla oli mustapuku, punainen kravatti ja punainen naamio. Pojalla oli kädessään punainen ruusu.
Kasvoilleni syttyi heti hymy ja saman tien myös pojan kasvoille syttyi tuo tuttu suloinen hymy.
Rick ojensi ruusun minulle: "Kas Neiti Rimsay, näytät hämmästyttävän kauniilta tänään"
"Kiitos, Scatterholm", minä sanoin ja haistoin ruusua, se tuoksui ihanalle.
Rick ojensi sitten kätensä minulle ja tartuin siihen. Lähdimme kulkemaan käsikynkässä kohti kylän toria.
Kylä näytti upealta tähtitaivasta vasten. Pimeyttä valaisivat ylös puihin ja naruilla ripustetut lyhdyt. Myös värikkäät huovat toivat kylästä nätin näköisen ja maahan oli ripoteltu valkoisia ja punaisia ruusun terälehtiä. Kylällä oli koko kylänväki. Tunnistin joitain, mutten kaikkia sillä naamioitten takaa oli hankala tunnistaa ihmisiä.
Suihkulähteen edessä oli soittajat, mutta he eivät vielä soittaneet. Väki odotti itse tapahtuman tähteä, Kãtríniä, joka tuli tyylikkäästi muutaman minuutin myöhässä. Nainen näytti hämmästyttävän upealta. Kãtrín oli pukeutunut tummansiniseen iltapukuun ja siniseen naamioon jossa oli sulkia ja kimalletta.
"Hei ja tervetuloa jokaiselle meidän komeetta-, elonkorjuu- ja naamiaisasujuhliin!", Kãtrín sanoi leveä hymy kasvoillaan. "Aloitetaan ilta ja pitäkäähän jokainen hauskaa!"
Ihmiset taputtivat ja juhlat pyörähtivät kunnolla käyntiin. Soittajat alkoivat soittaa musiikkia, he soittivat viuluilla ja huuliharpuilla.
"Käväisen hakemassa meille boolia, palaan pian takaisin", Rick sanoi minulle ja hävisi väkijoukon keskelle.
Katsoin ihmisiä ympärilläni ja yritin arvata kuka oli kuka. Yhtäkkiä huomasin joukon keskellä Francisin ja hänen perheensä. Nostin käteni ylös, heilutin niitä ja huusin: "Francis! Francis! Täällä!"
Poika kääntyi heti ääneni suuntaan ja tuli luokseni. Francisin perässä seurasi hänen pikkusiskonsa Elizabeth, jota kutsuttiin lempinimellä Effie.
Effie hymyili minulle ja tuli halaamaan. "Kiva nähdä sinua", minä sanoin pikku-Effielle ja tyttö vastasi: "Samoin!"
Rick palasi hetken kuluttua ja ojensi minulle lasin, jossa oli punaisen väristä boolia. "Kiitos", sanoin ja maistoin boolia, se oli hennon mansikan makuista.
Rick tarttui yllättäen käteeni: "Tämä sinun on nähtävä", hän sanoi ja johdatti minut ihmismassan läpi. Taivaalle alkoi lentää ilotulitusta, se oli todella kauniin väristä ja valaisi hetkellisesti tummaa taivasta. Katselin ilotulitusta Rickin kanssa käsikädessä tovin jonka jälkeen menimme yhden huovan päälle.
"Olet mulle tärkeä", Rick sanoi.
Hymyilin ja kuiskasin pojan korvaan: "Niin sinäkin"
Sitten Rick laittoi kätensä poskilleni ja katsoi syvälle meripihkan värisiin silmiini. Sitten hän painoi huulensa huulia vasten ja suutelimme. Kauniin ja intohimoisen hetkemme keskeytti Sam jonka ääni kajahti vähän matkan päästä: "Hei te hempeilijät, nyt syödään!"
Nousimme ylös maasta ja palasimme muiden joukkoon. Söimme herkkuja, mutta niiden lisäksi kasviskeittoa ja muita kasviksia.
Syönnin jälkeen oli viimeinen ohjelmanumero tiedossa, tanssi.
Rick ojensi kätensä kohteliaasti minua kohti ja kysyi minulta silmiini suoraan katsoen: "Saisinko tämän tanssin leidi?"
Nyökkäsin hyväksyvästi ja tartuin Rickin lämpimään käteen ja poika veti minut hellästi lähelleen. Tori täyttyi suihkulähteenympärille tanssipareista. Tunnistin ainakin Samin ja Nadian muutaman metrin päässä. Nadialla oli hämmästyttävät valkoiset pitkät hiukset, jotka oli laitettu kauniisti letille ja koristeltu kukkasilla. Nadialla oli myös taivaansininen vartalonmyönteinen mekko, joka näytti kauniilta hänen yllään. Vaaleansininen sopi erittäin hyvin Nadian valkoisiin hiuksiin ja vaaleaan ihoon.

Vielä pikkunen jatko tohon

Juhlien päätyttyä Kãtrínin juhlalliseen loppupuheeseen ihmiset alkoivat nopeasti hälvetä torilta koteihinsa nukkumaan.
Rick tarjoutui, lähes vaati haluavansa saattaa minut turvallisesti kartanolle jouduin ystävällisesti tällä kertaa kieltäytymään sillä minulla oli asiaa Francisille, joka oli jo lähtenyt kotiaan kohti.
"Lupaa palata sitten heti turvallisesti kartanolle, alkaa olla todella pimeää", Rick sanoi ja nyökkäsin. Annoin nopeasti pusun Rickin poskelle ja lähdin sitten kulkemaan Francisin asunnon suuntaan. Pidin kiinni mekkoni helmoista sillä en halunnut sen osuvan maahan ja likaantuvan. Korkokengillä kulkeminen ei kuitenkaan ollut mitään kaikkein nopeinta. Francisin perheen asunto oli aivan etelämuurin liepeillä.
Olin jo ehtinyt korttelin päähän kun alkoi kuulua todella kovaa piippaavaa ääntä. Se oli varoitusääni, mikä käski heti kaikkia palaamaan välittömästi sisätiloihin. Ääni sattui korviin.
Joku vartioista oli ottanut esiin kuulutustötterön johon hän puhui selkeällä kuuluvalla äänellä: "Palatkaa välittömästi sisätiloihin, toistan, palatkaa välittömästi sisätiloihin ja pysykää siellä. Ulkona on liikkumiskielto, se on voimassa aamuun asti, olemme havainneet lähistöllä vaaraa, kerromme seuraavana päivänä tilanteen vakavuudesta lisää, ei kuitenkaan huolta kunhan pysytte sisätiloissa"
Olin kaukana kartanosta, aivan muurin lähellä ja Francisin asunnolle oli vielä hieman matkaa ja jalassani olivat korkokengät, maailman huonoimmat kävelykengät.
Otin korkokengät jaloistani ja kannoin niitä käsissäni. Olin siis paljain jaloin ja tunsin viileät kivimukulat jalkojeni alta kun lähestyin himmeän muurivalon valossa Francisin taloa.
Yllättäen muurilta laskeutui köysienvarassa maahan mustiin pukeutuneita ihmisiä. Ennen kuin ehdin tajuta tilanne he ottivat minut panttivangikseen. Olin puolustuskyvytön siinä mekossa, ilman mitään aseita mukanani. Suuni ympärille laitettiin liina tiukasti kiinni ja jotenkin he onnistuivat aukaisemaan kylän portit ja minut raahattiin pakolla ulos metsää kohti.
Yritin kirkua mutta en pystynyt siihen liina suussa ja vartijoita ei näkynyt missään, luultavasti heitäkin oli kidnapattu, vaivutettu uneen jollain lääkkeellä tai sidottu kiinni.

Voi saat Pinjan luonteen niin hyvin esiin että alkaa ihan hymyilyttää! Ja ihanat juhlat, tuli lukiessa oikein lämmin ja iloinen fiilis! Paitsi sitten kun tuli tuo loppu, voi apua! Odotan mielenkiinnolla jatkoa Pahoittelut että palaute on nyt vähän lyhyt, on kamala kiire!

Lisään holviisi 59ϫ