Olimme Rickin kanssa heränneet viideltä aamulla ja olimme nyt tallilla, tosin teimme juuri sillä hetkellä ihan muuta kuin tallitöitä.
Rick katsoi suoraan meripihkan värisiin silmiini ja minä hänen päärynän vihreisiin silmiinsä. Rick laittoi sitten kätensä niskani taakse ja veti minut hellästi lähelleen ja suutelimme.
Sitten kuulimme kuinka joku naputti kengän kannallaan lattiaa ja rykäisi: "Krhöm! Sydänkäpyset, Herra Scatterholm ja neiti White!!!"
Irroittauduimme toisistamme ja siirsimme katseemme edessämme seisovaan 27-vuotiaaseen hoikkaan tummanruskeahiuksiseen naiseen jolla oli kasvoillaan irvistys.
"Voitte tehdä tuota muualla, mutta ette juuri nyt täällä kun teillä on töitä, vaikkakin olen äärettömän iloinen siitä että joku pitää tuon hulikaanin ojennuksessa..., mutta alkaakahan laputtaa siitä töihin ennenkuin menen Kãtrínin puheille ja huomiselle teille saattaa ilmestyä extrahommia...", Quintessa sanoi terävästi.
Musta Hekate kissa istahti omistajansa jalkojen juureen ja katsoi minua ja Rickiä keltaisilla silmillään aivan kuin sanoakseen: "Mitäs te siinä vielä tölläätte? Eikö omistajani sanonut asiaa riittävän selkeästi?!??!"
Tarrasin Rickin paidasta kiinni vetäen häntä hieman lähemmäs ja annoin pusun pojan huulille: "Nähdään illemmalla, käyttäydy ihmisiksi"
Rick puristi kädellään kättäni, päästi siitä sitten irti ja lähti kulkemaan tallin käytävää pitkin hakemaan kottikärryjä ja talikkoa.
Itse katsoin pojan perään ja käännyin sitten katsomaan Quintessaa jolla oli nyt kädet puuskassa.
"Muista ettei sinulla ole mitään etuoikeuksia kahden lohikäärmeen hoitajana ja yhden omistajana..., ne tuovat sinulle vain lisä vastuuta, alahan mennä siitä töihin", Quintessa sanoi.
"Mennään, mennään neiti Shaftaprid!", minä sanoin ja suuntasin varaston kautta ensimmäiseksi Sinin luokse.
Pieni taivaan kirkas lohikäärmeeni oli jo äkäisellä päällä ja näyttikin temperamenttinsa. Sini kopisti jaloillaan rivakasti karsinan lattiaa ja huiski hännällään kaltereihin.
"Tullaan, tullaan prinsessa! Rauhoituhan nyt tai olet kolme päivää paastossa...", minä sanoin ja vedin raskaan karsinan oven auki ja täytin Sinin ruoka-astian. Sini mulkaisi minua, mutta alkoi sitten tyytyväisenä syömään ja minä nappasin talikon käteeni ja siivosin enimmät lannat kottikärryihin, minkä jälkeen harjasin Sinin läpi kotaisin ja taputin sitten tytön kaulaa.
Vedin karsinan oven takaisin kiinni ja suuntasin kohti urosten käytävää, jossa ensimmäisenä vedin Taatan karsinan oven auki ja tervehdin iloisesti vanhaa ukkoa joka oli taas yllättävän pirteällä päällä.
"Heii!", Taatta sanoi iloisesti. "Kaikki hyvin? Taidan pitkästä aikaa nähdä kunnon hymyn kasvoillasi, lieneeköhän se johtuvan Rickistä...?"
Irvistin hymyillen ja silitin Taattaa. "Joo..., me ollaan taas yhdessä", minä sanoin samalla kun täytin Taatan ruoka-astian.
"Sehän on ihan loistavaa", Taatta sanoi.
"Niin on", minä sanoin ja talikon avulla siistin Taatankin karsinan ja lopuksi vielä puhdistin pojan perinpohjin.
"Sulla kaikki okei?", minä kysyin ja Taatta nyökkäsi.
"Hyvä kuulla ystäväiseni", minä sanoi ja vedin karsinan oven kiinni ja tartuin kottikärryihin kiinni ja siirryin pari karsinaa eteenpäin Ransun luokse.
Ransu oli heti ovensuulla vastassa, sillä näiden vuosien saatossa se oli oppinut tunnistamaan liikkeeni ja askelieni äänet ja tiesi heti jos olin lähistöllä.
"Heii poitsu!", minä sanoin hymyillen, vedin karsinan oven auki ja halasin Ransua ja Ransu nojasi hieman minua vasten.
"Ruoka ja siivous aika", minä sanoin ja täytin Ransunkin kulhon, siivosin karsinan ja hoidin Ransun.
Kun olin saanut työni valmiiksi lähdin viemään hoitotarvikkeet takaisin niille kuuluville paikoille.
Sitten minut pysäytti tuttu ääni: "Hei blondi"
Käännyin ja näin kaksi poikaa.
"Scott Thorn ja Paul DaBrién", minä totesin.
"Mitäs kuuluu, me ei ollakaan puhuttu aikoihin yhdessä... kuulin kans että oot taas pienen tauon tai no erimielisyyksien jälkeen yhdessä Rickin kanssa", Scott sanoi.
"Hyvää kuuluu ja eipä olla törmäilty kauheasti ja niin olen, mutta se ei kuulu sulle lainkaan kenen kanssa mää olen", minä sanoin hieman ärhäkästi.
"Kyllä se oikeastaan kuuluu, olenhan sun exä ja me ollaan väleissä", Scott sanoi. "Ja musta on tavallaan ärsyttävää että olet taas Rickin kanssa"
"Sää et voi sille asialle yhtään mitään, joten totu ajatukseen", minä sanoi ja käänsin selkäni pojille ja lähdin kävelemään pois päin.
Käännyin kuitenkin takaisin poikiin päin, mutten katsonut Scottia vaan Paulia.
"Ainiin, Paul, pystyisitkö hoitamaan Siniä 5 päivää? Ulkoiluttaa, hoitaa ja ruokkia, niinkuin tavallisestikin kun pyydän sinua katsomaan Sinin perään? Minulla ei ole nyt aikaa, koska en todennäköisesti ole täällä 5 seuraavaan päivään, maksaisin tietenkin taas tuplana ja muista että pyydän sinua jälleen koska Sini luottaa sinuun", minä sanoin ja katsoin vaaleaa poikaa kysyvästi.
Paul nyökkäsi: "Tietenkin ja extra rahahan kelpaa aina".
Nyökkäsin kiitokseksi pojalle ja käännyin uudelleen jatkaakseni matkaani.
Huokaisin helpotuksesta kun Scott ei huutanut enää mitään perääni ja kävelin ulos tallista.
Pihalla Francis liittyi seuraani.
"Mitä nyt ystäväni?", minä kysyin.
"Olin kasarmilla ja Richard ja Henry pyysi sua tulemaan sinne nyt, kuulemma nyt heillä olisi aikaa opettaa sulle niitä metsästysvarusteiden käyttöä", Francis sanoi.
"Okei, kiitos kun tulit heti kertomaan, nähdään illalla", minä sanoin ja annettuani halin hänelle käänsin määränpääni nyt sittenkin kasarmin suuntaan.
Kävelin kylän läpi kohti kylän muuria. Aurinko häikäsi joten jouduin suojaamaan kädelläni silmiäni auringon säteiltä kun katsoin ylös vartiointitorniin.
Tällä kertaa tornissa ei ollut Sarinaa kahvimukinsa kanssa, vaan turvapartion juniori, eli Patrick. Ilmeisesti pojalla oli tähän aikaan aamusta vaihtivuoro.
Näytin ilmeisesti kysyvältä sillä Patrick tuli alas tornista ja käveli luokseni. En katsonut poikaan vaan katseeni oli maassa.
"Mun pitäisi löytää Henry ja Richie", minä sanoin.
"Ei ne oo enää kasarmilla, tais mennä areenalle päin jo edeltä", Patrick sanoi.
"Okei", minä sanoin ja käännyin mutta Patrick tarttui olkapäästäni kiinni.
"Hei Bella...", hän aloitti mutta laitoin käteni olkapäälläni olevalle Patrickin käden päälle ja hellästi pudotin pojan käden.
Sanomatta mitään lähdin kävelemään eteenpäin taakseni katsomatta.
Aivan Patrickin sanojen mukaan herrat olivat menneet edeltä areenalle.
Richie ja Henry juttelivat keskenään, mutta keskeyttivät kun minä saavuin ja miesten kasvoille nousi hymyt.
"Kiva nähdä jälleen neiti White, oletko valmis harjoittelemaan?", Henry sanoi kädet lanteillaan.
Nyökkäsin.
"Tänään testaillaan siis metsästysvarusteita, katsotaan vähän lähemmin miten niitä käytetään ja miten ne toimivat", Richie kertoi.
"Kuulimme muuten eilen iltaisen keskustelusi päällikkömme kanssa..., haluaisit kuulemma ryhtyä myös ihan sotilaaksi, etkä vain metsästäjäksi...", Henry sanoi.
"Me voimme opettaa sinulle metsästystaidot mutta sotilaaksi kouluttautumiseen tarvitse monenlaista apua", Richie jatkoi.
"Keiden?", minä kysyin.
Richie ja Henry vilkaisivat toisiaan ja katsoivat sitten taas minua.
"Vaikka keiden, mitä monipuolisemmin saat koulutusta, sitä parempi sinusta tulee, meistä ajatus on aivan mahtava, naiset harvemmin ovat kiinnostuneita miekkailusta ja seikkailuista", Henry sanoi. "Olen aivan varma että jokainen turvapartiossa on valmis auttamaan sinua, mutta sen lisäksi... uskomme ettet ole koskaan tavannut erästä naista, mutta hän voisi olla sinulle paras mahdollinen kouluttaja"
"Kuka hän on?", minä kysyin.
"Valecia Serafina Sîrfalas", Richie sanoi.
"Sîrfalas?", minä kysyin otsa kurtussa. "Kâtrínin sisko?"
Miehet nyökkäsivät.
"Val on puolihaltia ja hän ei ole eläinten metsästäjä, mutta metsästäjä hän on, hän on siis palkkasoturi, hän jahtaa varkaita, murhaajia, salametsästäjiä, jättiläisiä ja muita samaan sarjaan kuuluvia, eikä mikään pehmoinen persoona, oikeastaan melko pelättävä naiseksi ja kovaksi koulutettu", Henry sanoi irvistäen. "Häntä sietääkin pelätä ihan jokaisen vähän ja häntä ei täällä tilalla juurikaan näe, mutta täällä hän on siskonsa takia"
"Okei, olisi kyllä mukava tavata hänet ja jos hän suostuisi kouluttamaan minua", minä sanoin.
"Niin, tapaatte kyllä vielä, mutta muista että sotilaan koulutus ei ole lainkaan helppoa, siinä vuodatetaan hikeä ja verta", Henry sanoi ja taputti sitten käsillään kerran yhteen. "Nyt sitten aletaan hommiin, ei tässä koko päivää ole aikaa"
Henry katosi hetkeksi paikalta mutta tuli pian viime kerralla esittelemiensä metsästysvaatteiden kanssa.
"Laitahan nämä kaikki yllesi", Henry sanoi.
Otin ensimmäisenä ratsastusjalkiineeni jalasta ja laitoin niiden tilalle jykevät metsästyssaappaat jalkaani. Ja vedin vielä mustat metsästyshanskat käsiini.
"Noniin, näytätkin nyt jo ihan metsästäjältä!", Richie sanoi irvistäen ja taputti minua hellästi olkapäälle.
"Katsotaanpa ensimmäiseksi häkkiansaa", Richie jatkoi ja kävelimme areenan laidalla olevaan häkkiansaan.
"Sinne asetetaan ensimmäiseksi jokin syötti", Richie sanoi ja pudotti häkin yläpuolella olevasta luukusta sisään juustopalan ja viritti sitten häkin oven.
Henry oli hakenut hiiren ja päästi sen nyt maahan.
Hiiri haistoi oitis juustopalan ja juoksi sisälle häkkiin, jolloin häkin ovi pamahti kiinni.
"Noin, noin yksinkertaisesti se siis toimii, mutta pitää aina silti käydä kaikki läpi, jotta niitä osaa varmasti käyttää oikein ja häkkiansat eivät ole kovin isoille eläimille, mutta kyllä niihin hiiriä isompia mahtuu, eli pieneläinten metsästykseen", Henry sanoi.
"Nyt testataan sitten metsästysjousipyssyä", Richie sanoi ja ojensi minulle jousipyssyn ja muutaman nuolen.
Pyörittelin ja tunnustelin niitä käsissäni. Ne todellakin tuntuivat hieman erilaisilta tottumaani jousipyssyyn. Ne olivat hieman jäykempiä ja painavampia.
Areenan keskelle oli asetettu muutama täytetty säkki.
"Yritä osua säkkien keskellä olevaan punaisella värillä maalattuun ympyrään", Henry sanoi.
Laitoin nuolen jousipyssyyn, viritin nuolen ja osoitin sillä ensimmäisen säkin punaista ympyrää ja tähtäsin ja lopulta ammuin.
Nuoli lensi terävästi ja voimalla ilman halki ja osui aivan punaisen ympyrän reunalle.
Henry nyökkäsi ja taputti: "Todella hyvä, onhan se vähän erilaista tavallisiin jousipyssyyn verrattuna, mutta pärjäät todella hyvin sen kanssa"
Laitoin toisen nuolen jousipyssyyn, viritin ja päästin irti. Nyt nuoli sihahti ilman lävitse vielä vauhdikkaammin ja osuin toisen säkin punaisen ympyrän keskelle.
Kasvoilleni nousi hymy ja katsoin Richietä ja Henryä jotka myös hymyilivät.
"Oletkin helppo oppilas, kun olet jo valmiiksi hyvä", Richie sanoi naurahtaen.
"Sitten on vielä keihäät", Henry sanoi ja näytti minulle pitkän puisen keihään jonka päässä oli rautanuoli.
"Näiden käyttäminen ei ole kauhean vaikeaa, mutta heittäessä pitää olla tasapainossa ja heittää juuri oikeassa käden liike kohdassa, jotta se lentää sulavasti ja nopeasti", Henry sanoi ja näytti ensin mallia ja sitten oli minun vuoroni.
Otin painavan ja pitkän keihään käteeni ja heitin sen. Keihäs ei lentänyt ensimmäisellä heitolla kovinkaan puhtaasti, mutta jankattuamme heittoani uudelleen ja uudelleen, pikkuhiljaa se alkoi sujumaan paremmin.
Pidimme pienen vesitauon kun Henry lähti hakemaan Ransun areenalle.
Richie ojensi minulle vesileilinsä ja kulautin muutaman kerran viileää vettä alas kurkustani.
Istahdimme alas areenan hiekka-alustalle.
"Uskon että sinusta tulee loistava sotilas, olet vahva ja nopea, mutta sinulla on myös sydän paikallaan, mikä on tärkeää", Richie sanoi.
"Kiitos", minä sanoin hymyillen.
"Isäsi olisi jo nyt sinusta kovin ylpeä", hän lisäsi ja sanoi sitten vielä: "Meillä täällä Myrskiksessä sotilaiden sanonta on: taistele, sopeudu ja pelastu, muista se"
Nyökkäsin. "Muistan aivan varmasti", sanoin hiljaa.
Henry saapui areenalle yhdessä Ransun kanssa ja nousimme ylös maasta puistellen vaatteitamme.
"Viimeisinpänä tämän päivän harjoitukseen katsotaan läpi lohikäärmeen metsästysvaruste", Henry sanoi.
Richie osoitti maassa olevaa satulaa: "Laitahan metsästyssatula Ransun selkään, laitetaan ihan samalla tavalla kuin perussatula, mutta se on painavampi"
Nostin satulan maassa ja horjahdin hieman, tulikin heti huomattua että se todellakin oli painavampi.
Kun olin saanut satulan Ransun selkään Richie tarkisti että se oli riittävän kireällä. Hän näytti minulle peukkuaan.
"Hyvä, tämän päivän koulutus olikin sitten tässä", Henry sanoi ja ojensi Ransun suitset minulle.
"Teit hyvää työtä", Richie sanoi.
"Nähdään taas", minä sanoin ja talutin Ransun ulos areenalta ja pihalla nousin lohikäärmeen selkään ja lensimme lyhyen matkan takaisin talleille.
Tallilla otin satulan pois Ransun selästä ja suitset sen päästä ja vein ne varastoon.
Annoin pojalle muutaman herkkupalan ja silitin sitä tovin ja sitten kuiskasin Ransun korvaan: "Aamulla lähdetään pidemmälle matkalle, olemme poissa ainakin viisi päivää, joten nuku nyt hyvät yöunet, lentomatka voi olla pitkä", minä sanoin ja annoin vielä pusun Ransun turvalle ja vedin sitten karsinan oven säppiin ja lähdin kulkemaan pois tallista, mutta huomasin Tylerin harjaavan Kuutsia ja pysähdyin.
Lihaksikas Rickin parasystävä oli täysin keskittynyt tummansinisen yötaivaan värisen naaraslohikäärmeen hoitoon, mutta huomasi minut ja sanoi minuun katsomatta: "Mitä asiaa?"
"Ajattelin ensin pyytää sinua hoitamaan Taattaa viisi päivää, mutta nyt tulin toisiin ajatuksiin", minä sanoin katsoen pojan hiekanväristä sekaista hiuspehkoa.
Tyler keskeytti harjauksen ja katsoi kiinnostuneena minua: "No mitä se sitten koskee?"
"Haluan sinut myös mukaan", minä sanoin lyhyesti ja ytimekkäästi.
"Minne mukaan?", Tyler kysyi.
"Lähden etsimään isääni, huomenna aamulla varhain", minä sanoin. "Mukaani tulee Rick ja Francis, mutta haluaisin vielä sinutkin"
Tyler näytti pohtivalta mutta nyökkäsi sitten irvistys kasvoillaan: "Seikkailu maistuu aina"
Hymyilin pojalle: "Hieno juttu, nähdään aamulla neljältä täällä tallilla"
Poika nyökkäsi ja jatkoi sitten Kuutamon hoitamista ja minä jatkoin kävelyäni.
Olin innoissani seuraavasta päivästä.
Aihe: Luku 22. Hikeä + verta = koulutusta 
Su Huhti 02, 2017 4:54 pm
