*Joo huppista, sinne oliki jääny semmonen ihmeen epäselvä kohta
mutta hyvä että sait selvää parin lukemiskerran jälkeen! Olin siitä viime tarinasta jääny tarkastusluku välii ku oli viel läksyt tekemättä ja väsyttikin niin paljon!
Tarina jatkuu...
Oli alkanut jo hämärtämään, mutta en antanut sen pysäyttää minua ja jatkoi kävelemistä. Nautin ympärilläni olevasta hiljaisuudesta ja kuuntelin tuulen hiljaista ääntä sekä omaa hengitystäni. Ilmakin oli niin puhdasta ja viileää, että tuntui hyvältä vetää keuhkot täyteen sitä ja sitten puhaltaa ulos.
Sitten hiljaisuus rikkoutui, kuulin lähestyvää ääntä taivaalta ja sitten kuulin huudahduksen: "BEEEELLLAAAA!"
Ja Ransu laskeutui vierelleni.
Katsoin lohikäärmettä ja hymyilin: "Tiesin että sää löydät mut"
"Mennään nyt heti takas Myrskikseen", Ransu sanoi.¨
"No?"
"Rick kyseli susta"
Näytin hieman hämmentyneeltä mutta myönnyin lopulta lähtemään, vaikka olisinkin halunnut jatkaa pientä vaellustani.
Kapusin Ransun selkään ja lohikäärme ponnisti ilmaan heti vauhdinoton jälkeen ja suuntasi kohti Myrsky-kartanon suuntaan.
Kun saavuimme takaisin Myrsky-kartanolle näin jo kaukaa kahden pojan seisovan minua vastassa lohikäärmetallin ovilla.
Ransu laskeutui maahan ja liuin alas sen selästä. Samantien Tyler ja Rick tulivat luokseni ja Tyler otti Ransun ohjista kiinni ja lupautui hoitamaan Ransun.
Rick katsoi minua hymyillen mutta hieman jännittyneeltä.
"Näytät tänään tosi kauniilta", Rick sanoi hurmaavasti hymyillen.
Flirttailin takaisin: "Sääkin näytät tosi komeelta"
Huomasin Rickin hieman punastuvan ja minusta se oli super suloista.
Rick tarttui sitten käteeni ja lähdimme rinnatusten kävelemään kylälle päin.
"Mistä oikein on kyse?", minä kysyin.
"Ei mistään kummallisesta, tarvitsenko mää erityisen syyn olla yhdessä mun tyttöystävän kanssa?", Rick kysyi irvistäen.
"No ettt... mutta sää oot jotenkin erilaisella tuulella tänään", minä sanoin.
"Ai..., no mutta jokatapauksessa meillä on nyt ollu vähän huonompaa jännitettä välillä ja haluan vaan purkaa sen kireän langan pois meidän väliltä, joten käykö että vietettäis tää yö yhessä mun mökillä?"
"Joo tottakai", minä sanoin hymyillen ja annoin pusun Rickin poskelle.
Saavuimme pian Rickin mökille ja poika avasi oven ja odotti herrasmiehenä että minä menin sisälle mökkiin ensimmäisenä ja hän tuli heti perässä ja sulki oven.
Jätin ratsatuskenkäni eteiseen ja takin naulakkoon ja istahdin sitten sohvalle.
Rick tuli pian perässä ja ensimmäisenä antoi minulle viltin johon kääriydyin ja sytytti sitten takkaan tulen.
Takan sytyttämisen jälkeen poika katosi hetkeksi keittiöön, mutta palasi pian takaisin ja laittoi sohvapöydälle sipsejä, kurkku-, omena- ja porkkanaviipaleita, kukkakaalta, dippejä, karkkeja ja limsaa, Rick muisti täydellisesti kaiken mitä tykkäsin syödä. Poika istahti sitten viereeni ja tuli aivan kylkeen huovan sisälle myös.
Katsoimme alkuillan jotakin romanttista elokuvaa, mutta ajatukseni eivät niinkään olleet elokuvassa vaan enemmän Rickissä, joka oli niin lämmin vieressäni ja jonka hengityksen tunsin kun nojasin pojan olkapäähän ja jonka kosketus tuntui niin ihanalta, että sain pitkästä aikaa perhosia vatsaani ja olin onnellinen.
Elokuvan loputtua halailimme tovin sohvalla, Rick suuteli kaulaani, otsaani ja poskiani ja jopa painimme leikkisästi keskenämme.
Minusta tuntui niin hyvältä että jännite välillämme oli alkanut purkautua, olimme aivan rentoina toistemme seurassa ja pitkästä aikaa jopa juttelimme ihan kunnolla vaikka mistä asioista niinkuin ennen ja sekin tuntui älyttömän hyvältä ja rauhoittavalta, oli ihana kuunnella Rickin pehmeää ääntä.
Olimme juuri puhuneet lohikäärmeistä, kun yhtäkkiä lopetimme puhumisen ja katsoimme vain toisiamme silmiin. Rickin päärynän vihreät silmät olivat kauneinta mitä ikinä oli nähnyt ja rakastin pojan tummia pörröhiuksia ja sitä hymyä joka pakotti hymyn myös minun huulilleni aina. Katselimme toisiamme tovin, jonka jälkeen tuli suutelua ja sitten kun takkatuli oli sammunut joimme lasilliset punaviiniä ja kävimme yhdessä virkistävässä suihkussa ja siirryimme makuuhuoneeseen.
Jonkun ajan päästä nukahdimme molemmat ja nukuimme ihan vieretysten ja minulla oli siinä niin turvallinen ja lämmin olo.
...
Heräsin onnellisena. Olin aivan Rickin vieressä ja tunsin pojan hengityksen ja sydämen lyönnit. Yritin nousta mahdollisimman äänettömästi ylös sägystä ja hipsuttelin portaat alakertaan ja otin jääkaapista esiin: tomaattia, jäävuorisalaattia, kanaa, paprikaa, kurkkua ja raejuustoa ja tekaisin itselleni salaatin, jonka söin sohvalla vihreän teen kanssa ja katselin tv:tä samalla.
Syötyäni kävin vessassa, pesin hampaat ja kasvot ja vaihdoin sitten yöpukuni tilalle beiget juoksuhousut ja mustan pitkähihaisen.
Kun olin saanut letitettyä hiukseni kahdelle hollantilaiselle letille Rick saapui alakertaan. Poika näytti hieman uniselta, mutta hänen kasvoilleen kohosi hymy kun hän näki minut.
"Näytät söpöltä noilla kahdella lyhyellä blondilla saparolla", Rick sanoi suloisesti irvistäen.
"Et sinäkään hassummalta näytä noilla sekaisilla hiuksilla", minä sanoin hymyillen ja menin pojan luokse, joka seisoi portaiden juuressa yöhousut jalassaan.
Halasimme ja painoin päätäni pojan paljasta rintaa vasten ja kuulin sydäämen tasaisen äänen.
"Lähden tänään Nadinan kanssa sinne Kuhlaan mun ekoihin lohikäärmekisoihin", minä sanoin Rickille.
"Ainiin...", poika sanoi ja näytti mietteliäältä. "Haluan vielä että Francis lähtis myös mukaan, haluan sun olevan varmasti turvassa ja Francis on todistanut pystyvänsä pitämään sut pois ongelmista, mää voisin luottaa täysin siihen että se pitää susta huolen", Rick sanoi.
Mulkaisin poikaa. "En mää tarvii mitään lastenvahtia..."
"Phyh, kyl tarviit", Rick sanoi irvistäen.
"Huoh... okei...", minä sanoi. "Mutta vain jotta saan pidettyä sut hyvällä tuulella"
"Kiitos", Rick sanoi nyt hymyillen.
"Mun pitää alkaa nyt kohta menee pakkaan ja ilmottaan Francisille et se lähtee mukaan, niin nähään taas", minä sanoin.
"Okei, pysy turvassa ja onnea kisoihin! Tuohan voitto kotiin ja tee musta ylpee!", Rick sanoi hymyillen ja antoi minulle pusun otsalle ennenkuin jatkoi matkaansa jääkaapin tykö ja alkoi laittamaan itselleen jotakin syötävää aamupalaksi. Ja minä taas nappasin sohvan selkänojalta Rickin harmaan hupparin.
"Saanks mä ottaa tän lainaan? Kun tää tuoksuu sulta ja musta ois ihana olla tää päällä matkanajan, koska sillon must tuntuu että sää oot mukana..., kun et pääse mukaan", minä sanoin ja tein kasvoilleni koiranpentuilmeen.
"Eihän sulle edes voi mitenkään sanoa ei", Rick sanoi naurahtaen ja jätti leivän teko välineet pöydälle ja tuli luokseni.
Vedin hupparin päälleni ja laitoin sitten käteni Rickin niskan taakse ja Rick laittoi kätensä vyötäröni ympärille ja katsoimme siinä tovin toisiamme jälleen silmiin.
Hetken kuluttua ovi kävi ja olohuoneeseen asteli täysin valkohiuksinen tyttö.
"Tulinko huonoon aikaan? Mutta hei nyt täytyy pistää vauhtia Bella niihin jalkoihin, koska kohta puoliin lähtään, joten te kaksi ällösöpöä kyyhkyläistä voisitte pikkuhiljaa alkaa irtautumaan toisistanne...", Nadia sanoi jämäkästi ja naputti päkiällään lattiaa.
Naurahdimme Rickin kanssa ja pussasimme vielä kerran ennenkuin halasimme nopeasti ja menin eteistä kohti.
Rick vilkutti minulle kun vedin takin päälleni, kengät jalkaan ja poistuin ulos ulko-ovesta Nadia kannoillani.
Kävelimme kylän kaduilla ja vedin avonaisen takkini vetoketjun kiinni ylös asti, sillä ulkona kävi vilpoisa tuuli. Kello oli vasta kuusi aamulla, joten kylällä ei ollut juuri lainkaan ihmisiä vielä.
"Tiiäkkö mitä?", Nadia sanoi yllättäen.
"No?", minä sanoin hengitys höyryten.
"Mun mielestä sää oot Rickille vain hyväksi, mää nään kuinka onnellisia te ootte yhessä ja se lämmittää hirmusti mun sydäntä, koska mää välitän Rickistä, ollaanhan me oltu ystäviä jo pitkä tovi", Nadia sanoi hymyillen. "Sää oot juuri oikea tyttö pitämään Rickin jalat maanpinnassa ja mää nään kuinka paljon se välittää susta, se ois valmis tekemään ihan mitä vain sun puolesta ja se antoi sulle kans anteeksi ja se on rakkautta. Pitää olla rohkea ihminen kertomaan toiselle totuus ja toinen ihminen on älyttömän rohkea ja vahva antaessaan anteeksi"
Nadian sanat olivat kauniita ja hymyilin.
"Kiitos, määki välitän Rickistä todella paljon", minä sanoin.
Ohuehko lumikerros narisi jalkojemme alla kun astelimme nopein askelin kylän läpi ja aloimme pian lähestymään risteystä, josta tiemme erosivat hetkeksi.
Nadia meni valmistelemaan lohikäärmeet, koska oli jo itse pakannut ja minä taas suuntasin kartanolle pakkaamaan omat tavarani.
Etsin ensin käsiini Francisin ja kerroin pojalle äkkilähdöstä ja Francis lupasi lähteä mukaamme.
Kartanon käytävällä olin törmätä Patrickiin.
Emme sanoneet nyt toisillemme sanaakaan, mutta hymyilimme pikaisesti. Välillämme vallitsi hieman oudohko tunnelma.
Huoneeseeni saavuttuani ensitekijöiksi etsin käsiini mustan urheilulaukun ja aloin täyttämään sitä. Ensimmäisenä hammasharja ja -tahna sekä ihonhoitotuotteet. Pakkasin vaatteita, rahapussukan ja vähän välipalaa: banaania, omenoita ja vettä. Kun olin valmis heilautin urheilulaukun olalleni, suljin huoneen oven ja lähdin kulkemaan lohikäärmetalleille.
Pihalla Nadia seisoi jo Ransun ja Gaian kanssa.
Ransu seisoi ylväänä pää korkealla ja se katsoi minua lempeillä silmillään ja tullessani sen luo silitin Ransua ja annoin sen poskelle pusun.
"Valmiina?", Nadia kysyi kohottaen kulmakarvojaan.
Puristin kädelläni urheilulaukkuni hihnaa ja hymyilin itsevarmasti.
"Niin valmis kuin vain voi olla, missä Francis muuten on?", minä kysyin.
"Tulee ihan kohta", Nadia sanoi.
Silittäessäni Ransua tunsin yhtäkkiä kun joku kietoi kätensä vyötäröni ympärille takaapäin ja painoi päätään minua vasteen ja silitti sitten toisella kädellään hiuksiani ja laittoi vasemman puolen vaaleat lyhyehköt hiukseni korvan taakse ja käännyin sitten.
Ensimmäisenä näin oliviinvihreät silmät ja leveän hymyn.
"Mulla tulee sua ihan hiton ikävä", Rick sanoi.
Laitoin käteni pojan iskan taakse ja pyörittelin pojan tummanruskeita pörröhiuksia käsilläni.
Hymyilin.
"En mä oo pois ku viikonlopun", minä sanoi ja silitin Rickin poskia ja kosketin pojan huulia sormillani.
Rick katsoi minua meripihkan värisiin silmiini.
"Ja onhan mulla Nadia ja Francis mukana", minä sanoin lempeästi hymyillen ja suutelimme sitten.
"Krhmm... sydänkäpyset...", kuului tuttu ääni. "Olisi varmaan aika lähteä"
Päästimme Rickin kanssa irti toisistamme mutta annoimme toisillemme vielä lujan halin.
Francis piti kiinni Sinin ohjaksista, olin pyytänyt häntä ottamaan Sinin.
Rick halusi pakosta auttaa minut ylös Ransun selkään ja sen jälkeen hän meni Francisin luokse.
"Tiedän, mä pidän Bellasta huolta vaikka oman henkeni kaupalla", Francis sanoi ja Rick taputti Francisia olkapäälle.
"Mää tiedän, luotan suhun kamu", Rick sanoi ja kääntyi vilkuttamaan minulle ja lähti sitten kulkemaan kädet taskuissa takaisin lohikäärmetalleille.
Francis nousi Sinin selkään ja Nadia Gaian selkään ja nousimme sitten ilmaan ja lähdimme lentämään kohti Medinaa.
Lentomatka oli pitkä ja väsyttävä, mutta illan alkaessa hämärtyä saavuimme vihdoin perille. Olimme vielä myrskyävän meren yllä mutta saari näkyi jo. Sen suuret vihreät puut kohosivat korkealle ja näkyi monenlaisia asuntoja ja valoja. Ihmisiäkin oli vielä liikkeellä paljon.
Laskeuduimme kisa-areenan lähelle ja liuimme alas lohikäärmeiden selistä ja otimme otteen niiden ohjista.
Kuhlassa en ollutkaan ennen käynyt ja kaupunki oli minusta kaunis. Todella eloisa ja ilmapiiri vaikutti iloiselta ja ystävälliseltä.
Kuljimme pienen matkan areenan porteille joilla seisoi tutun näköinen ihminen.
William näytti todella keskittyneeltä lueskellen jotain lappua.
"Willy!", minä hihkaisin ja heilutin kättäni.
Poika nosti päänsä ylös ja kääntyi katsomaan ääneni suuntaan ja pojan kasvoille levisi hymy. Olin tuntenut Willyn ala-koulusta asti, sillä olimme sieltä aina ylä-asteelle opiskelleet samalla luokalla.
"Bella!", hän huudahti ja käveli reippaasti luokseni ja halasimme.
"Mitäs sinulle kuuluu?", Willy kysyi.
"Oikein hyvää, entäpäs itsellesi?", minä kysyin ja Willy hymyili.
"Hyvää kiitos, työskentelen nyt täällä Kuhlan lohikäärme-areenalla", Willy kertoi ja katsoi sitten ystäviäni ja sitten taas minua. "Oletteko te kolme osallistumassa huomisiin kisoihin?"
"Joo, ollaan me", minä sanoin.
"Okei, seuratkaa mua niin näytän mihin voitte jättää lohikäärmeet", Willy sanoi ja viittoi kädellään meitä seuraamaan.
Seurasimme poikaa läpi sokkeleisen areenan käytävien ja sitten Willy pysähtyi.
"Tässä ois kolme vapaata karsinaa teidän lohikäärmeille", Willy sanoi ja kysyi sitten: "Onko teillä muuten vielä mitään yöpaikkaa?"
Päästin Ransun karsinaan ja aloin hoitamaan sitä, aloittaen ottamalla varusteet pois.
"Itseasiassa ei oo...", minä sanoin mietteliäänä.
"Se ei oo mikään ongelma, voitte tulla meille yhdeksi yöksi, jos vaan haluatte, asutaan aika lähellä", Willy sanoi ja hänen käyttäessään monikkoa, oletin että Willy asuin jonkun kanssa tai hänellä oli jo oma perhe.
"Joo, kyllä me voidaan tulla", minä sanoin hymyillen sukiessani Ransua.
Harjattua ja hoidettua Ransun, Gaian ja Sinin suljimme karsinoiden ovet ja lähdimme kulkemaan Willyn perään.
Jonkun parin kilsan kävelymatkan päästä saavuimme sinisen suloisen omakotitalon portille ja Willy aukaisi narisevan portin ja menimme perässä pihalla.
Willy aukaisi valkoisen oven ja astuimme perässä sisälle taloon, jossa tuoksui vasta leivottu pulla.
"Kotona ollaan", Willy sanoi ja sitten eteemme saapui ruskea pitkähiuksinen nainen.
"Hei, te olettekin Willyn kaverit? Minä olen Melanie, Willyn vaimo", nainen sanoi ja kätteli meitä jokaista ja esittelimme itsemme hänelle ja hän antoi sitten Willylle pusun.
"Tulkaa vain peremmälle", Melanie sanoi. "Leivoin pullia, joten ne on vielä lämpimiä"
Istuimme pöydän ääreen syömään pullia ja teetä.
Jutuskelun jälkeen päätimme jo siirtyä nukkumaan.
Melanie oli laittanut meille ullakkohuoneeseen leveän patjan, tyynyjä ja kolme peittoa.
Kömmimme pian sänkyyn ja nukahdimme tuota pikaa.
...
Aamun sarastaessa ja kellon pirahdettua teimme aamutoimemme ja söimme, jonka jälkeen lähdimme Willyn mukana takaisin lohikäärme areenalle.
Areenalla oli huomattavasti eilistä iltaa enemmän porukkaa ja kisaajia oli jo saapunut. Kyseessä kuitenkin oli melko pienet kisat, mutta porukkaa oli silti kivasti.
Laitoimme Nadian kanssa Ransun ja Gaian valmiiksi. Nadia siis aloitti myös kisakautensa näillä Kuhlan kisoilla.
Francis taas oli tullut vain henkiseksi tueksi ja tietysti Rickin pyynnöstä ja hän meni etsimään itselleen hyvää paikkaa katsomosta ja toivotti ennen menoaa meille onnea ja antoi halin molemmille. Francisin alaa ei ollut taitolentokisat.
Sini taas murjotti karsinassaan, koska ei päässyt kisaamaan.
Lohdutin tyttöä: "Päätä pystyyn, pääset heti seuraaviin kisoihin, kunhan ensin ollaan vielä vähän enemmän harjoiteltu"
Sini piristyi hieman.
Kellon lähestyessä iltapäivä kolme talutimme ratsukkomme kisa-alueen lähistölle ja katsoimme muutaman ratsukon.
Kisan suurin ennakkosuosikki oli 23-vuotias Ulrica Cloudy nimisellä myrkynvihreällä lohikäärmeellään. Nyt juuri oli kyseisen ratsukon vuoro näyttää osaamisensa.
He menivät radan lähes täydellisesti ja huippuajalla ja nousivat heti kärkeen. Ja oikeastaan ainut keino päästä heidän edelleen olisi saada parempi aika ja ehkä hitusen parempi ratasuoritus.
Seuraavana kuulutettiin Nadia ja Gaia paikalle ja toivotin heille onnea ja halasimme Nadian kanssa.
Gaia näytti säkenöivältä ja Nadia sen kanssa, he olivat upean näköisiä. Jalokiven violetti lohikäärme ja ratsastajana täysin valkoiset hiukset omaava tyttö.
Nadia ja Gaia mokasivat ihan muutamassa kohdassa, mutta vauhti oli älyttömän terävää ja juuri vauhdista Gaia tunnettiin, mutta vauhti oli sekunnin Cloudyä hitaampi ja näin ollen Nadia ja Gaia pääsivät tällä hetkellä kakkosiksi.
Välissä oli vielä muutama ratsukkoa, mutta he eivät onnistuneet sijoittumaan kärkisijoille ja sitten minut ja Ransu kuulutettiin: "Illan viimeinen ratsukko on Isabella Alicia White lohikäärmeellään Brann Himmel"
Saavuimme areenalle aplodejen saattelemana ja taputin Ransun kaulaa ja se pyöristi sitä ylväästi ja lähdimme yhdessä harjoittelemastamme ylväähköstä asennosta, jossa minä seisoin jalustimien päällä pitäen kiinni yhdellä kädellä ohjaksista ja Ransu seisoi jalat vieretysten pää korkealla ja kaula kaarella.
Tuomarin annettua merkin Ransu otti vauhtia areenan seinää kohti ja nousi ilmaan kuin kierreportaita pitkin ja sopivalla korkeudella pysähtyi hetkeksi ilmaan ja minä kumarsin tervehdykseksi ja laskeuduin istumaan Ransun selkään ja sitten kello käynnistettiin.
Muistin koko kisaradan, ohjelma oli selkeänä kuvana aivoissani ja olisin osannut sen vaikka unissani.
Ensimmäisenä tuli syöksy ja Ransu syöksyi täydellisesti maata kohti ja juuri ennen maan kosketusta vedin ohjaksista ja Ransu nousi terävästi takaisin ylös. Seuraavana tuli piruetti, siihen meni hieman liian kauan eikä se ollut ihan täysin puhdas, se ei ollut Ransun vahvuus mutta ymmärsimme molemmat että meidän pitäisi ottaa aikaa takaisin lopusta, tehdä loput asiat täysin puhtaaksi ja ennätysajalla.
Sitten oli puomit, Ransu pujotteli puomit todella terävästi ja koskettamatta yhtäkään ja sai siitä aplodit. Häntäkään ei koskettanut viimeistä puomia kun nousimme ylös ja teimme puhtaan poran ja siitä noston. Ja sitten viimeisenä oli seinä ja lähdimme seinää kohti todella kovalla vauhdilla ja seinän lähestyessä liikautin painoani oikeallalailla ja vedin kevyesti ohjista ja Ransu kääntyi juuri oikeaan aikaan mahalleen ja lensimme seinää pitkin sulavasti ja käännyimme sitten keskikentälle lopetukseen, jossa nousin jälleen jalustimien varaan ylös ja kumarsin ja tälläkertaa myös Ransu kumarsi pienesti ja laskeuduimme sitten takaisin maahan kuulemaan tuomarien mielipiteet.
Koskettaessamme maata ja laskeuduttuamme meille annettiin raikuvat aplodit ja halasin ja kiitin Ransua.
Käänsin sitten katseeni kolmeen tuomariin ja esimmäisenä puheensa aloitti pukupäällä istuva 40-kymppinen mies joka naputti mustekynäällään pöytää.
"Onneksi olkoon, suoritus oli todella taitava ja sitä oli ihailtava katsoa", mies sanoi ja loihti kasvoilleen kevyen hymyn.
Seuraava tuomari oli pitkähkö suoraselkäinen vaaleahiuksinen nainen jolla silmälasit.
"Oli mahtava katsoa teidän kahden yhteistyötä, se toimi puhtaasti ja kaikkein kauneinti katsottavaa siinä oli kuinka teit liikkeet ja ohjasit lohikäärmettäsi lähes näkymättömästi, näin heti että teillä kahdella toimii vuorovaikutus erittäin ainutlaatuisella tavalla", nainen sanoi ja hymyili valkoinen hammasrivistö näkyen.
Kolmas tuomari oli lyhyehkö hieman pyöreähkö kastanjanruskeat hiukset omaava ehkä 30-kymppinen nainen.
"Onneksi olkoon! Lähes tulkoon virheetön suoritus ja mikä parasta, tämän kisan paras aika! Muutamalla sekunnilla viime kauden mestaria parempi! Te olette voittajat!", nainen sanoi iloisesti ja nousi ylös tuoliltaan ja alkoi taputtamaan ja kaikki muutkin nousivat ylös taputtamaan.
Aloin itkemään onneasta ja halasin Ransua lujaa.
"Sä se oot mahtava!", minä kuiskasin sille ja annoin pusun.
"HYVÄ BELLA JA RANSU!", Francis huusi katsomosta.
Kentälle tuli nyt myös Ulrica ja Cloudy, kisan kakkoset ja he onnittelivat minua ja Ransua.
"Sulla on ihan älyttömän upea lohikäärem, teidän esitystä oli ihan mieletöntä seurata! En oo koskaan nähnyt minkään ihmisen ja lohikäärmeen välillä tuollaista kemiaa", hän sanoi hymyillen ja kätteli minua.
"Kiitos, Ransu on aivan huippu! Mutta sinä ja Cloudy olitte myös aivan mahtavia", minä sanoin.
Ja sitten kentälle tuli vielä Gaia ja Nadia, kisan kolmoset ja halasimme Nadian kanssa.
"Olitte ihan uskomattomia! En oo ikinä ennen nähnyt Ransun lentävän tolla tavalla! Sää saat sen oikeen loistamaan ja esiin sen kaiken osaamisen!", Nadia sanoi.
Me kolme ratsukkoa seisoimme siinä rinnakkain ja tuomaristo saapui tuomaan meille palkintomme.
Ensimmäisenä kisan kolmoset, eli Nadia ja Gaia. Nadia sai prossisen mitalin ja kukkakimpun ja Gaia sai kaulaansa kukkaseppeleen, jossa oli keltaisia kukkia ja tuomaristo kätteli ja onnitteli Nadiaa.
Seuraavana hopeinen mitali ja kukkakimppu ojennettiin Ulricalle ja Cloudy sai kaulaansa kukkaseppeleen valkoisilla kukilla. He kättelivät Ulrican ja siirtyivät onnittelemaan minua ja Ransua vielä.
Minä sain kultaisen mitalin, pienen pokaalin, jossa oli lohikäärme ja ratsastaja ihan kuin syöksymässä ylöspäin ja siinä luki: Kuhlan taitolentokisat, luokka: helppo b, ja vuosiluku.
Sitten Ransu sai kaulaansa seppeleen jossa oli punaiset kukat ja sitten saimme kaikki kolme ratsukkoa raikuvat aplodit.
Talutimme lohikäärmeet takaisin talliin ja puhdistimme ne ja annoimme ruoan.
Päätimme antaa lohikäärmeille pari tuntia aikaa levätä ennenkuin lähtisimme lentämään takaisin kotiin. Olimme päättäneet, että menisimmekin jo tänään takaisin kotiin.
Kävimme syömässä illallisen Willyn ja Melanien kanssa ja kun mahamme olivat täynnä ja samoin lohikäärmeiden, varustimme ne, hyvästelimme Willyn ja Melanien, nousimme lohikäärmeiden selkään ja nousimme ilmaan suuntana Saraya ja Myrsky-kartano.
...
Muutamien tuntien jälkeen saavuimme uupuneina mutta iloisina takaisin Myrsky-kartanoon.
Tyler ja Rick olivat meitä vastassa ja kun liuin alas Ransun selästä pistin väsyneisiin jalkoihini sen verran vauhtia että ennätin Rickin syliin ennenkuin olisin uuvahtanut maahan.
Rick kietoi kätensä lämpimästi ympärilleni, piti minua tiukasti halauksesta ja antoi pusun otsaani.
Silmäni eivät olleet pysyä auki.
"Olet näköjään tosi poikki", Rick sanoi irvistäen ja nyökkäsin ja painoin päätäni pojan rintaa vastaan.
"Ihana olla täällä sun luona taas", minä sanoi.
"Mää vien sut nukkumaan", Rick sanoi ja nosti minut syliinsä. Rick nyökkäsi Tylerille ja Tyler otti Ransun ohjaksista kiinni ja meni taluttamaan sitä kohti lohikäärmetalleja.
Rick kääntyi kannoillaan ja kantoi minut mökilleen ja sänkyyn asti. Hän laski minut varovasti sängylle ja peitteli minut ja silitti sitten poskeani.
"Oon susta ylpeä, voitit Ransun kanssa kisat, mää tiesin että te pystytte siihen", Rick sanoi ja minä hymyilin.
"Kiitos", minä sanoi ja otin Rickin kädestä kiinni ja puristin sitä hellästi. "Tuu tänne mun viekkuun"
"Okei", Rick sanoi ja siirryin toiseen reunaan jotta Rick pääsi kömpimään peiton alle viereeni ja tuli ihan lähelleni ja kietoi kätensä ympärilleni ja laittoi otsansa minun otsaani vasten.
Nukahdimme siinä vieretysten.
...
Aamulla herätessäni huomasin että Rick oli ilmeisesti jo lähtenyt tallitöihin.
Nousin istumaan ja venyttelin. Käväisin suihkussa ja puin päälleni ja juuri kun olin saanut vedettyä paidankin ylleni mökin oveen koputettiin napakasti ja huusin: "Sisään!"
Oven kahva painui alas ja ovesta kurkkasi sisään hätääntyneen näköinen Emily.
"Tuu äkkiä! Rick ja Patrick ovat toistensa kimpussa!", Emily sanoi purren hampaitaan yhteen.
"MITÄ!?!??!!", minä huudahdin ja kasvojeni väri muuttui kalpeaksi. Nappasin takin naulakosta, vedin ratsastusnilkkurit jalkaani ja lähdin juoksemaan Emilyn perään.
Lohikäärmetallejen ovien edessä näkyikin Patrick ja Rick jotka tuuppivat toisiaan ja huusivat toisilleen.
"LOPETTAKAA!", minä huusin, mutta minua ei kuultu ja seuraaviksi puhuivat nyrkit.
Rick mottasi Patrickia oikein kunnolla ja Patrick antoi samalla mitalla takaisin.
Pian paikalle saapui muitakin ja muummuassa Tyler, joka heti puuttui riitelyyn ja veti Rickin irti Patrickista samalla kun Peter asettui Patrickin ja Rickin väliin.
Rick huusi yhä Patrickille ja yritti rimpuilla irti Tylerin otteesta takaisin Patrickin kimppuun mutta Tyler piti tiukasti kiinni Rickistä.
"Hei jätkä, otahan nyt ihan iisisti", Tyler rauhoitteli.
Patrick puisteli vaatteitaan ja sitten hänen katseensa osuin minuun. Pojan oikea silmä oli mustana ja huulesta tuli hieman verta.
Patrick puisteli päätään ja lähti sitten pois paikalta.
Hengitin syvään ja menin Rickin luokse joka yhä kihisi raivosta.
Tartuin hellästi kiinni Rickin kädestä mutta poika puisti käteni irti.
Rickillä oli myös huuli auki.
"Mitä kävi? Mitä te yhtäkkiä olitte ihan raivona toistenne niskassa kiinni?", minä kysyin huolestuneena.
"Etkö sää yhtään tajua!?!? Se ei oo lakannut tykkäämästä susta, se haluaa sut", Rick huusi. "Okei, mää kävin ekana sen kimppuun, mutta vain koska sanoin että pysy kaukana susta ja se vastas siihen ettei voi ja sitten se sanoi että te nukuitte yhessä, ärsyyttääkseen mua ja sit mun pinna ei enää kestänyt..."
"Sano ettei se oo totta? Ootteko te maannu kans yhdessä?", Rick kysyi ja katsoi minua vakavana.
Katsoi poikaa suoraan silmiin: "Ei, okei... kyllä se on totta että me nukuttiin yhden kerran vierekkäin..., mutta ei tapahtunut yhtään mitään"
Näin Rickin silmissä hitusen pettymyksen mutta myös pienen helpotuksen.
Poika puisteli hetken päätään ja katsoi sitten maahan.
"Mää tarviin nyt vähän omaa aikaa...", Rick sanoi ja kääntyi ja lähti kävelemään.
"RICK!", minä huudahdin ja olin lähdössä pojan perään, mutta Tyler esti minua. Hän tarttui minua kädestä kiinni ja pudisti päätään.
"Se tarvii vähä hengähdysaikaa", Tyler sanoi, päästi irti kädestäni ja lähti lohikäärmetalleja kohti.
Katsoin Rickin loittonevaa selkään ja pojan käsiä jotka olivat taskuissa ja pojan pää oli hieman kumarassa.
Nielaisin, tiesin että olin mokannut pahasti ja juuri tällaisen tyhmyyden takia saattaisin menettää Rickin.
Olin satuttanut Rickiä. Enkä tiennyt voisinko antaa sitä edes itselleni anteeksi.
...
Kun Rick katosi näkyvistäni ja olin purenut huuleni lähes verille käännyin ja lähdin kulkemaan huppu päässä kohti kylän portteja.
Tänään aloittaisin metsästyskurssin, jolle olin käynyt ilmoittautumassa Kãtrínille viime viikolla hänen toimistollaan. Olin nyt suorittanut jo kokonaan hoitokurssin, lentokurssin, lohikäärmeen anatomiaa kurssin sekä oma lohikäärme kurssin.
...
Noniin siinä tuli nyt ainaki melko pitkä supermagepitkä tarina, ainakin yritin
Lisää tulee kun tulee loput henkilökunnan tiedot, koska en voi sitä ennen jatkaa tota!
Aihe: Luku 19. Medinan Kuhlan kisat 
Su Tammi 22, 2017 4:29 pm
