Kävellessäni takaisin huonettani eräs mustahiuksinen nuori tyttö pysäytti minut. Hän oli toinen tallilla olevista harjoittelijoista, 16 vuotias Kira Eastwood Cican hoitaja. Toinen tilalla nyt oleva hoitajatyttö oli 23 vuotias punertava hiuksinen Will Baker.
Nuorempi tyttö muistutti paljon minua, silloin kuin itse aloitin Myrskiksessä 16-vuotiaana.
Katsoin tyttöä kysyvänä: "Mitä asiaa?"
"Kãtrín pyysi minua etsimään sinut käsiini, hänellä on kuulemma tosi tärkeää asiaa sinulle", Kira sanoi.
"Okei, kiitos kun tulit kertomaan ja muista pitää hyvää huolta Cicasta!", minä sanoin samalla kun käännyin ja kiiruhdin portaat ylös toiseen kerrokseen ja koputin ensimmäiseen oveen jossa luki: "Tilan omistaja: Kãtrín Eléonór Córtía Sîrfalas".
"SISÄÄN!", oven takaa kuului ja työnsin puuoven auki ja astuin sisälle Kãtrínin toimistoon. Nainen istui työpöytänsä takana ja näytti erittäin stressaantuneelta. Hänen edessään oli paksu pino papereita ja osa papereista oli levinnyt ympäristöön, jopa lattialle asti. Kãtrínin hiukset olivat sekaisella nutturalla ja silmien alla olivat silmipussit. Pöydällä oli kolme kahvimottia.
"Kãtrín...", minä sanoin varovasti.
Kãtrín nosti katseensa minuun, hän näytti hyvin uupuneelta.
"Minusta tuntuu melko vahvasti siltä että mitä tarvisit juuri nyt on suihku ja uni", minä sanoin istahtaen tuolille Kãtrínin pöydän eteen.
"Mutta.... työt pitää saada tehtyä ajallaan...", hän mutisi.
"Sinä et ole nyt ihan täysin työkunnossa... onko kaikki hyvin?", minä kysyin.
"Olen, olen, ei mitään ole sattunut, olet vain hyvin stressaantunut ja väsynyt tähän vuodenaikaan, se on ihan normaalia...", Kãtrín sanoi. "Teen hommani itse, sillä en mielelläni laita paperitöitäni Jaskan tai kenenkään muun harteille, tiedän etteivät he pidä niistä"
"Sinun olisi nyt syytä laittaa..., tarvitset lepoa", minä sanoin.
Kãtrín huokaisi syvään. "Hyvä on, Jaska saa tehdä pienen osan, minä pidän pienen tauon ja jatkan sitten loppujen kanssa..."
"Hyvä juttu", minä sanoin. "Tulin tänne muuten koska Kira sanoi että sinulla on minulle asiaa"
"Aivan!", Kãtrín sanoi ja katsoi minua nyt suoraan silmiini.
"Ensimmäinen asiani oli se, että olen suunnitellut antavani sinulle yhden mökin kylältä, ajattelin että kun olet ollut täällä tallilla jo niin tovin, että ansaitsisit tallityttö nimen hoitajan sijaan ja sitä myöten oman mökin", Kãtrín sanoi innostuneesti.
"Mutta... en minä halua, olen tyytyväinen näin, sitä paitsi yövyn myös Rickin mökillä, joten en tarvitse omaa", minä sanoin.
"Arvasin että sanot noin ja juttelin aikaisemmin Rickin kanssa asiasta ja hän sanoikin että kieltäydyt melko varmasti", Kãtrín sanoi. "Mutta nyt se toinen asia, niin kuten huomaatkin olen ihan rättiväsynyt ja en tämän näköisenä voi huomenna liikkua ihmistenilmoilla ja meille tulee huomenna uusi hoitaja, ajattelin tehdä hänestä sinun kämppiksesi ja lisäksi ajattelin että sinä toimisit hänen tuutorinaan, eli opastaisit talon tavoille"
Katsoin Kãtrínia suu auki. "Ihanko oikeasti?", minä kysyin hieman epävarmana.
Kãtrín nyökkäsi: "Minusta olisi mahtavaa jos sinä saisit opastaa uutta tyttöä"
Harkitsin asiaa mutta myönnyin lopulta: "Hyvä on..."
"Hieno juttu, tyttö on 18-vuotias ja hänen nimensä on Jessica Clark", Kãtrín sanoi.
"Selvä", minä sanoin ja nousin ylös tuolilta. "Muistahan levätä, näytät tällä hetkellä ihan kauhealta"
Kãtrín irvisti: "Kerrankin joku on täysin rehellinen kanssani, tykkään siitä piirteestä sinussa, sanot aina asiat niinkuin ne ovat, kiertelemättä"
Huiskautin kättäni Kãtrínille ja vedin oven perässäni kiinni ja ala-kertaan päästyäni Rick oli minua vastassa.
"No?", hän kysyi ja ojensi kätensä minulle ja tartuin siihen. Lähdimme yhdessä ulos kulkemaan kohti kylää Rickin mökille.
"En ottanut vastaan omaa mökkiä ja meidän retkemme siirtyy päivällä eteenpäin", minä sanoin. "Ja ainiin, huomenna siis tänne saapuu uusi hoitaja ja minun täytyy näyttää paikat hänelle"
"Okei, ja niin ajattelinkin, juttelin Kãtrínin kanssa tänään aikaisemmin ja kerroin jo Francisille ja Tylerille suunnitelman muutoksesta", Rick sanoi.
"Loistavaa, mennään nyt nukkumaan, väsyttää ihan kauheasti", minä sanoin.
Rick katsoi minua.
"Täytyykö sinut kantaa loppu matkan?", hän kysyi.
Katsoin irvistäen poikaa. "Kyllähän se kelpaisi..."
Rick irvisti takaisin ja nappasi minut sitten syliinsä.
"Olenko yhtään painavampi?", minä kysyin.
Rick katsoi minua silmiin. "Ehkä vähän... Melissan muffineitako olet syönyt?"
"Ehkä", minä sanoin naurahtaen.
//Tällainen pätkä vielä!