Koska olin viime iltana ollut rättiväsynyt oli Rick kantanut minut nukkumaan mökkiinsä ja heräsin aamulla pojan vierestä. Tunsin hänen hengityksensä otsaani vasten, lämpimät, turvalliset ja vahvat kädet kietoutuneina ympärilleni ja poika tuoksui shampoolle ja itselleen.
Avasin silmäni ja nosti päätäni jotta näin Rickin silmät. Nuo päärynän vihreät silmät olivat yllätyksekseni auki ja katsoivat minua.
"Oot sä okei?", Rick kysyi katsoen minua hieman huolestuneena.
"Joo, miks niin?", minä kysyin räpäyttäen silmiäni ja haukotellessani. Nousin istumaan ja venyttelin.
Rick silmäili minua ja sanoi sitten. "Pyörit yön aikana ihan hirveästi ja olin vähän huolissani koska yleensä sää et pyöri niin kauheasti ja olit niin rättipuhki eilen etten sitten viitsinyt herättääkään sua yön aikana"
Katsoin poikaa. "Ai..., mut mulla on kaikki hyvin, toivottavasti sää sait nukuttua edes jotenkin, oon pahoillani jos et pystynyt nukkumaan mun takia..."
Rick katsoi minua hetken ja sitten hänen kasvoilleen nousi pieni hymy.
"Hyvä ettei mikä oo hätänä", Rick sanoi ja tuli halaamaan minua. "Eikä se mitään"
Halailimme siinä hetken kunnes kysyin Rickiltä paljonko kello on. "Puoli kahdeksan"
"Puoli kahdeksan?!?", minä sanoin. "Mun pitää olla tasalta vastassa sitä uutta tyttöä.... oliko se Tessa? Betty?..."
Painoin pusun Rickin otsalle ja ampaisin sitten kiireen vilkkaa alakertaan samalla vetäessä sukkia jalkoihini.
Alakertaan päästessäni puin päälleni punaisen topin, tummansinisen hupparin ja mustat juoksuhousut.
Nappasin mukaani banaanin ja sujautin jo ratsastusnilkkurini jalkaan ja kiireellä kiiruhdin ulos ja lähdin hölkkäämään kylän poikki.
Ehdin satamaan kymmenessä minuutissa. Katsoin puhelimestani kelloni, se näytti olevan viittä vaille tasan kahdeksan.
Yhtäkkiä minulle tuli älyttömän pahaolo, mutta yritin tukahduttaa sen ajattelemalla jotain aivan muuta. Nyt ei olisi aikaa voida pahoin, edessä oli tärkeä päivä ja muutenkin uskoin huonon olon johtuvan vain siitä etten kunnolla ehtinyt syödä ja jouduin lähes juoksemaan kylän poikki satamaan.
Tähysin merelle ja hetken kuluttua näkyi kauppalaiva. Se tuli aina sunnuntaisin aamu kahdeksalta tuomaan Sarayan saarelle kaiken mitä saaremme asukkaat olivatkaan tilanneet ulkomailta, mutta tällä kertaa tuon laivan kyydissä tulisi uusi hoitaja, tallityttö joka kuulemani mukaan haluaisi kouluttautua lento-opettajaksi. Mutta nyt ensialkuun minä tulisin toimimaan tytön tuutorina.
Laiva tömähti laituriin ja merimiehet hyppäsivät laiturille kiinnittämään laivan paikalleen ja laskivat sitten laivan lastauslaudan alas ja alkoivat vierittää laiturille tynnyreitä ja jauhosäkkejä, sekä muita elintarvikkeita mitä muun muassa Melissa oli tilannut.
Eräs merimies, Karl katsoi minua.
"Odotat sitä uutta tyttöä?", Karl kysyi ja minä nyökkäsin.
"Hän tulee varmasti pian, muuten... veisitkö tämän pussukan Valille?", mies kysyi ja otti pussukan esille. Nyökkäsin ja Karl ojensi sen minulle.
Sitten ruumasta tuli esiin tyttö. Hän oli miua vuoden nuorempi. Tytöllä oli kastanjanruskeat pitkät suorat hiukset, siniset silmät, hän oli hoikka ja hän oli urheilullisen näköinen. Kasvot olivat lähes virheettömät ja hänestä näki että hän pitää itsestään huolta.
Tyttö nappasi kannelta turkoosin laukkunsa olalleen ja astui sitten laiturille.
Katsoin tyttöä ja ojensin käteni, kättelimme.
"Tervetuloa Sarayaan ja Myrsky-kartanoon Jessica, olen Bella Rim... White", minä sanoin.
Tyttö hymyili.
"Pelkkä Jess käy hyvin ja kiitos!", tyttö sanoi.
Lähdimme kulkemaan laituria pitkin.
"Olenkin kuullut että olet ollut täällä kauan...", Jess sanoi ja nyökkäsin.
"Kolme vuotta", minä sanoin.
"Noo... saatkin kertoa mulle kaikki mehukkaat jutut ja kaikki töppäilyt ja muut sellaiset ja tietenkin, onko täällä ketään komeita poikia? Onko sulla poikaystävää?", Jess sanoi innokkaasti.
"Kyllä, seurustelen Rickin kanssa", minä sanoin.
"Uu! Onpa kiva nimi ja varmasti komea, kun kelpaa sun näköiselles tytölle!", Jess sanoi.
"Jep, hän on ihanin", minä sanoin ja ennenkuin Jess ehti jatkaa kyselemistään saavuimmekin Myrsky-kartanon porttien eteen ja oli minun vuoroni puhua.
"Tässä on Myrsky-kartano, perustettu 1642...", kerroin tiivistettynä tilan historian ja siitä ylipäätään, sen nykyisestä toiminnasta.
Sitten katsoin ylös vartiotorniin ja näin Oliverin. Poika avasi ovet ja astuimme sisään kylään.
"Tässäpä tämä sitten on, kylämme, mistä löytyy kaikki tarpeellinen", minä sanoin ja osoitin välillä jotain rakennusta ja selostin siitä muutamalla virkkeellä.
Sitten saavuimme tallityttöjen ja -poikien kujalle.
"Täällä on siis tallityttöjen ja -poikien mökit", minä sanoin ja näin sitten kun Rick astui ulos mökistään ja huiskautin kättäni pojalle.
"Rick!"
Rick näki meidät ja hymyili. Hän tuli luoksemme ja otti kädestäni kiinni ja antoi pusun huulilleni ja siirsi vasta sitten katseensa Jessicaan.
"Sää taidatkin olla Jessica?", Rick sanoi.
"Jess", hän sanoi ja ojensi kätensä Rickille ja he kättelivät.
"Toivottavasti tuut viihtymään täällä, tää on sikamakee paikka", Rick sanoi hymyillen ja katsoi sitten minua.
"Nähdäänkö lounaalla? Mun pitää nyt kiirehtiä töihin?", Rick sanoi. Nyökkäsin ja Rick antoi pusun poskelleni ja lähti sitten kohti talleja.
Jess katsoi minua.
"Sulla on tosi tosi kuuma ja komee poikaystävä", Jess sanoi. "Oot onnekas tyttö kun sulla on tollainen namupala"
En sanonut mitään vaa tarrasin Jessiä hellästi käsivarresta ja raahasin hänet perääni.
"Meillä on vielä paljon asioita ja paikkoja käymättä läpi"
Aihe: Luku 24. Jessica Clark 
Ma Toukokuu 01, 2017 12:23 pm
