Heräsin, eikä minulla ollut mitään käsitystä siitä mitä kello oli.
Käännyin toiselle kyljelleni ja näin Rickin nukkuvan vieressäni, selkä minuun päin ja noin puolen metrin päässä. Emme olleet puhuneet toisillemme vähään aikaan ja eilen meillä oli ollut pieni riita siitä että olinko vielä täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Rickin mielestä en ja hän oli täysin vastaan minun lentämistäni ja jotenkin minua oli alkanut ärsyttämään hänen ylireagoimisensa ja hänestä oli tullut yllättäen todella todella huolehtivainen minua kohtaan. Joten sanotaan vaikka näin, olin hieman kärähtänyt eilen ja nyt me olimme mykkäkoulua. Ja jos vain Rick tietäisi harjoittelustani... siitä ei seuraisi yhtään mitään hyvää.
Nousin ylös ja käärin aamutakin ylleni ja menin mahdollisimman hiljaa alakertaan.
Keitin itselleni kahvia ja menin ulos terassille nojaamaan kaiteeseen ja juomaan höyryävän ja kuuman kahvin. Tunsin kuinka kuuma ja hyvän makuinen kahvi virtasi kurkkuani pitkin mahalaukkuun ja pirisyin oitis.
"Mitäs se Belluska täällä yksikseen tähän aikaan seisoo? Näytät muuten aika hyvältä noilla lyhyillä hiuksilla ja blondi väri sopii sulle", Oliverin ääni kajahti korviini ja huomasin pojan seisovan vähän matkan päässä tiellä.
Oliver katseli ympärilleen ja kohdisti sitten jälleen katseensa minuun ja kurtisti kulmiaa.
"Eivätkö nämä ole tallityttöjen ja -poikien taloja? Eikö hoitajilla ole huoneet kartanossa?", Oliver kysyi.
"Ei kuulu sulle", minä murahdin.
"Mutta mää yritän tutustua paikkoihin..., vai onko sulla joku poikaystävä jonka luona nukut?", Oliver sanoi tuttu virne kasvoillaan.
"Sekään ei oo sun asia", minä sanoin.
"Ollaanpas sitä kärttyisiä... arvaankin että teillä on ollut jotain erimielisyyksiä", Oliver sanoi.
En enää jaksanut kuunnella vaan marssin takaisin sisälle ja pamautin oven kiinni perästäni.
Käväisin virkistävässä suihkussa ja puin päälleni valkoiset ratsastushousut ja mustan pitkähihaisen paidan. Hiukseni jätin auki.
Vedin vielä ratsastuskengät jalkaani ja hupullisen viitan ylleni ja astuin ulos viileään ilmaan.
Nopein askelin menin suoraan kartanolle ja huoneeseeni.
Rontti tuli heti ovella vastaan ja naukui mieltäosoittavasti ja katsoi jääkaapin suuntaan.
"Ruokaa on heti tulossa", minä sanoin ja vetäisin jääkaapin oven auki. Ruokittuani rontin etsin lattialla olevien vaatekasojen alta jousipyssyni ja nuolet sekä miekan ja kilven.
Kilpi oli kultainen ja erittäin kestävä, olin saanut sen lahjaksi isältäni kun olin täyttänyt 19 vuotta.
Nappasin mukaani myös vesileilin, banaanin, omenan ja tulitikut ja laitoin ne olkalaukkuuni.
Laitettuani huoneeni oven lukkoon lähdin kulkemaan kartanon käytävää pitkin kohti ulko-ovia, ulos päästyäni huomasin portaiden alapäässä Patrickin. Poika katsoi minua ja minä katsoin takaisin.
Hetken kuluttua tunsin kun joku laski kätensä olkapäälleni ja kuiskasi sitten hiljaa: "Onko toi sun poikaystäväsi?"
"Ei", minä sanoin ja puistin Oliverin käden pois olkapäältäni.
"Harmi, sen katse kertoo että hän välittää susta todella paljon", Oliver sanoi ja jatkoi: "Ja mää oon hyvä ihmistuntija"¨
Huokaisin ja lähdin sitten kävelemään kiviportaat alas ja alhaalla en enää vilkaissutkaan Patrickia vaan jatkoin matkaani kohti talleja.
Tallilla menin ensin noutamaan Ransun lento- ja hoitovarusteet ja menin sitten poitsun luokse. Ransu tervehti minua iloisesti ja hymyilin sille.
"Mitä tänään tehdään?", Ransu kysyi.
"Tänään mää harjoittelen, mutta harjoittelen myös sun kanssa, suoritetaan seuraava lentokurssin tehtävä", minä sanoin ja nostin satulan Ransun selkään. Kiristin remmin ja taputin sitten Ransua kaulalle.
"Noniin valmista on, eikun ilmaan!", sanoin ja pihalle päästyämme ponnistin Ransun selkään ja käskemättä Ransu otti vauhdin ja ponnisti korkeuksiin.
Oli jälleen ihanaa lentää Ransulla, se oli Siniin verrattuna niin erilaista. Vaikkakin pidin kyllä kovasti molempien lentotyyleistä, mutta Ransussa vain oli jotain niin erikoista ja ainutlaatuista, olin tiennyt sen alusta asti. Olin nähnyt sen potentiaalin ja voiman ensikerralla kun olin katsonut Ransua silmiin, olin nähnyt lämpöä mutta myös rohkeutta ja siihen minä olin Ransussa rakastunut. Ja myöhemmin, ajanmyötä olin nähnyt sen silmissä aina paistavan uskollisuuden ja periksiantamattomuuden. Minusta Ransu oli ainutlaatuisin lohikäärme, minkä ikinä olin nähnyt.
Ransu laskeutui Mavrikin metsään Peterin rakentamalle harjoituspaikalle. Nyt hän oli käynyt laittamassa renkaat meidän seuraavaa lentokurssitehtävää varten.
Taputin Ransua kaulalle. "Ootko valmis?"
"Totta kai", Ransu sanoi ja otti vauhtia. Se ponnahti ilmaan ja lähestyi renkaita nopealla vauhdilla. Vanteet roikkuivat kettingeillä ja ne olivat erikorkeuksilla. Sinille tämä olisi vielä ollut liian haastava tehtävä, mutta Ransulle se ei ollut.
Hellitin hieman ohjaksia ja ensimmäisen renkaan tullessa kohdalle kumarruin hieman eteenpäin ja Ransu veti siivet suppuut salamannopeasti ja aukaisi ne renkaan jälkeen yhtä nopeasti sillä seuraavalle renkaalle oli hieman matkaa ja se ehti ottaa välissä hieman lisää vauhtia siivillään. Seuraava rengas oli hieman alempana ja Ransun täytyi pudottaa korkeutta hieman, mutta se onnistuin helposti ja sujahdimme kevyesti renkaan lävitse. Menimme seuraavat 8 helposti ja viimeinen rengas oli todella korkealla ja nyt Ransun täytyi nostaa korkeutta paljon. Ransu myös kiihdytti vauhtia hieman ja viimeisen renkaan kohdalla teimme täsmälleen samallalailla kuin ennenkin. Minä kumarruin hieman eteenpäin ja Ransu veti siivet sumppuun ja liisimme kauniisti renkaan läpi ja Ransu laskeutui pehmeästi takaisin maankamaralle.
Taputin sitä kaulalle ja kehuin loistavaksi. Kaikki renkaat menivät läpi ensimmäisellä kerralla eikä mikään tippunut. Täydellinen suoritus ja olin Ransusta ylpeä.
Joku taputti ja käännyin hänen suuntaansa. Se oli Francis.
Pudottauduin alas Ransun selästä ja sanoin sille: "Pidä taukoa nyt"
Ja kävelin sitten Francisin luokse ja halasimme.
"Teidän lentonne näytti tosi mahtavalta", Francis sanoi hymyillen.
"Kiitos! Ransu on tosi huippu", minä sanoin hymyillen.
"No ootko valmis tän päivän harjoituksiin?", Francis kysyi. "Oon myös suunnitellut tälle päivälle normaalien harjoituksen lisäksi vähän ekstraa"
"Oon valmis ja kuulostaa hyvältä", minä sanoin. "Ja kiitos kun sait suostuteltua Patrickin jäämään ainakin tänään pois..."
"Ei siinä mitään, en vaan ymmärrä että miksi", Francis sanoi ja katsoi minua kulmat kurtussa.
"Meillä on ollut... vähän...", en löytänyt oikeita sanoja joten sanoin vain: "ei sillä ole väliä"
Francis nyökkäsi eikä udellut enempää vaan pyysi minua ottamaan ensiksi jousipyssyn ja nuolet esille.
"Ensimmäisenä ihan perus harjoitus, mutta tällä kertaa ajan kanssa, sun pitää siis osua kymmeneen maalitauluun ja otan ajan", Francis sanoi ja nyökkäsin.
Otin jousipyssyn esiin ja laitoin siihen ensimmäisen nuolen.
"Än, yy, tee, nyt!", Francis sanoi ja ammuin ensimmäisen nuolen ja se osuin keskelle maalitaulua. Myös loput yhdeksän osuivat keskelle maalitauluja jotka olivat erikorkeuksilla ja eripuolilla.
"12 sekuntia! Eli noin sekuntti meni yhteen", Francis sanoi ja taputti. "Tänään jätetään miekkailu poissa, käytetään siihen aikaa joskus koko harjoitusaika sillä siinä sulla on eniten harjoittelemista... nyt otetaan toinen ekstra jutuista ja se on tadadadaa nyrkkeilyä!"
Francis ojensi minulle nyrkkeilyhanskat ja laitoin ne käsiini ja sitten hän laittoi omiin käsiinsä myös nyrkkeilyhanskat.
"Ainakun nostan jommankumman hanskan ylös niin lyöt sitä vastakkaisella kädellä, okei?", Francis sanoi ja nyökkäsin.
Francis nosti aina välillä hanskan ylös ja löin ja liikuimme jatkuvasti kevyesti hypellen taakse, eteen ja sivulle ja jatkoimme harjoitusta kauan, en edes tiedä kuinka kauan mutta hiki alkoi virrata otsaani pitkin ja olin melko onnellinen kun Francis sanoi: "Tauko"
Otin hikiset nyrkkeilyhanskat pois käsistäni ja kaivoin vesileilin laukustani ja join monta kulausta raikasta kylmää vettä.
"Ja sitten mentiin taas, seuraava yllätysharjoitus, seuraahan mua", Francis sanoi ja viittoi kädellään minua peräänsä.
Vähän matkaa rämpittyämme metsässä tulimme paikalle jossa maassa oli autonrenkaita siksak kuviossa.
"Arvaat varmaan mitä pitää tehdä?", Francis sanoi.
"Hyppiä renkaita", minä vastasin ja Francis nyökkäsi ja vihelsi sitten pilliin.
"Antaa mennä! Niin täysiä kuin vain jaloista lähtee ja pilli vihellykseen asti!", Francis huusi ja minä hypin renkaita hikipäässäni kierros toisensa jälkeen ja jalkoihin alkoi todenteolla muodostua maitohappoja ja olin jälleen todella onnellinen kun Francis puhalsi pilliin.
"Raskasta tämä on, mutta ei sitä kehity jos välillä ei oo verenmakua suussa", Francis sanoi irvistäen ja taputti minua kevyesti selkään.
"Pärjäsit hyvin tänään, ensi treeneissä on sitten lisää harjoituksia ja odotahan vaan kun pääset testaamaan kaikkia mukavia asioita mitä me sulle kehitellään, voin paljastaa sen että jotkut tulee olemaan ihan sikamakeita", Francis sanoi hymyillen.
Katsoin poikaa hieman huohottaen: "Toivottavasti ei mitään maratoonia eikä myöskään mitään painojen nostoja sillä mulla ei oo tollasia lihaksia niinkuin teillä...", minä sanoin irvistäen.
"Mutta sää oot paljon ketterämpi", Francis sanioi hymyillen. "Muista muuten että tänään on Myrsky-kartanon perustamisen tanssiaiset, tää on se päivä jolloin se tila kauan sitten rakennettiin"
"Muistan, muistan, siellä nähdään", minä sanoin hymyillen ja vilkutin Francisille.
Poika katosi ilmoihin Sheilan kanssa ja minä kaaduin selälleni maahan ja suljin hetkeksi silmäni ja otin ihan rauhallisesti hetken.
Kun olin levähtänyt nousin ylös, puistin vaatteitani ja kutsuin Ransun luokseni. Nousin lohikäärmeen selkään ja lensimme takaisin Myrsky-kartanoon. Puhdistettuani Ransun päästin sen jaloittelemaan vielä ulkoaitaukseen Taatan ja Sinin kanssa ja lähdin sitten kulkemaan kartanoa kohti valmistautuakseni tanssiaisiin.
Kuulin takaani hevosen kavioiden kopsetta ja kun käännyin huomasin tietä pitkin tulevan ratsukon.
Valkoisen hevosen päällä istui tyttö, jolla oli meripihkan väriset silmät, kullankeltaiset kiharat hiukset ja täsmälleen samanlainen hymy kasvoilla kuin minullakin.
Tulija oli kaksoissiskoni Cindy.
Aihe: Luku 13. Lisää yllätyksiä ja toimintaa 
Su Marras 27, 2016 1:01 am
Ihanaa oli taas lukea tarinanpätkää ^^
