Luku 10. Bellan toipuminen

Ensimmäiset päivät vietettyäni Stefanin luona valvovien silmien alla olin vain makoillut täysin paikallani ja nukkunut suurimman osan ajasta.
Rick ollut vierelläni melkein joka ikinen hetki, hän oli jopa useaan otteeseen nukahtanut joka nurkassa olevaan nojatuoliin tai sängynvierelleni nojaten siihen.
Myös Francis ja Patrick olivat käyneet vierailulla. Francis oli tuonut minulle lempisuklaatani, jota olin aina pienenä syönyt.
Kaikkein yllättävin vieras oli ollut Skipper, hänen korviinsa oli kiirinyt tieto minun huonosta tilastani ja tyttö oli hyppänyt heti laivaan tullakseen Solumista tänne Sarayaan asti minun takiani. Tyttö oli ensitöikseen halannut minua oikein pitkään.
Sitten hän oli antanut minulle lohikäärmeriipuksen ja Solumin suosituimpia karkkeja.
Skipper kertoi sitten minulle kaikesta kokemastaan ja näkemästään. Hän kertoi kuinka kehittynyt valtio oli ja kuinka siellä nautti olosta.
Hymyilin, oli ihanaa nähdä Skipperiä. Olin ikävöinyt häntä kovasti.
Rick oli kuljettanut minulle mitä ikinä olinkaan tarvinnut: kirjoja, ruokaa, jonkun ihmisen (hän toi heidät aina vaikka pakolla luokseni juuri sinä hetkenä kun heitä tarvitsin) tai Rontin.
Myös Kãtrín, Emily, Tyler, Peter, Scott, Katarine, Pinja ja Laurette kävivät vilkaisemassa minua.
Rick kysyi joka päivä voinnistani eikä halunnut pysyä poissa luotani. Olin todella iloinen siitä ettei hän jättänyt minua kauaksi aikaa yksin, tai no kyllähän Stefan hääri koko ajan lähelläni.
Parin viikon kuluttua sain vihdoin mennä jaloilleni ja kävellä, en kuitenkaan saanut vieläkään kolmeen päivään ainakaan tehdä mitään rasittavaa ja yöni nukkuisin Rickin luona.
Kolme päivää meni onneksi hujauksessa ja Stefanin tarkistettua vointini ja minun katsoessa häntä jännittyneenä mies nyökkäsi hymyillen: "Nyt olet 101 % terve!"
Kirkaisin ilosta ja halasin miestä. "Kiitos, kiitos!"
Hyppäsin alas pöydältä ja lähdin kiireen vilkkaa hänen mökiltään ja jatkoin juoksemista pitkään. Olin niin ikävöinyt sitä että sai tehdä kaikenlaista.
Oloni oli erittäin hyvä ja elinvoimainen.
Rick seisoi kartanon edessä ja hänet nähdessäni juoksin suoraan pojan syleilyyn. Hän nosti minut ilmaan vahvoilla käsillään ja pyöritti muutaman kerran ympäri kun oli pojan sylissä ja sitten hän antoi pusun huulilleni.
"Tervetuloa takaisin elämään kunnolla takaisin Isabella Alicia Rimsay", Rick sanoi suloinen leveä hymy kasvoillaan.
Halasin poikaa ja painoin nenäni halauksessa kiinni hänen paitaansa. Rick tuoksui juuri sille kuin aina.
"Nyt saat kyllä pitää taukoa vaaroista, joohan?", Rick sanoi irvistäen ja nyökkäsin: "Joo, ainakin vähän aikaa", sanoin virnistäen takaisin. Pörrötin sitten pojan hiuksia ja lähdin juoksemaan tallia kohti huudahtaen: "Viimeinen tallilla saa pestä mun parin viime viikon vaatteet!"
Rick pudisti virnistäen päätään ja lähti juoksemaan perääni.

(jatkuu, muuten taas kävi sillai että ku mun ois pitänyt lukea testeihin tänää nii kuinkas muutenkaan keksin kaikkea muuta tekemistä: 1. Jääkiekkopeli Suomi vs Ruotsi, 2. Tarinoitten kirjoittaminen ja 3. Huoneen siivous )

Voi ei siis tiedän tunteen, kun tulee tehtyä kaikkea muuta kuin pitäisi! Minunkin piti tänään lukea eläinten lajintuntemuksen selkärankaisten osion tenttiin, mutta kuinka ollakkaan siivosin kämpän ja pakkasin kaksi laatikkoa joulukuussa tulevaa muuttoa varten! Noh, ehdin onneksi vielä illalla lukea eläimiä latinaksi
Voi ihana kun sisällytit Skipperin tarinaasi! Enpä ole hänestä pitkään aikaan kuullut Ihana pieni tarinanpätkä, ja oikein mukavaa että Bella on taas täysissä ruumiin ja sielun voimissa!

Lisään holviisi 11ϫ