Ihmiset näyttivät huolestuneilta katsoessaan Bellaa. Rick kantoi tytön sylissään omaan mökkiinsä ja laski sängylleen ja peitteli huovilla ja peitoilla.
"Kutsuisitko Stefanin katsomaan Bellaa", Rick sanoi vieressään seisovalle Tylerille joka nyökkäsi ja lähti oitis ripeästi paikalta. Stefan Holsbrough oli lohikäärmäri, mutta osasi myös auttaa ihmisiä.
Rick piti ihmiset poissa mökkinsä luota, mutta Scottin ilmestyessä mökin ovelle hetken häntä katsoessaan Rick myöntyi päästämään pojan sisään vaikkei ajatuksesta ollenkaan pitänyt, Scottin lisäksi hän päästi sisälle Francisin.
Kolmikko istui sängyn vierellä tiukasti Bellaa silmällä pitäen ja odottaen Stefania. Ei mennytkään muutamaa minuuttia kauempaa kun lohikäärmäri riensi Rickin mökille yläkertaan katsomaan tyttöä.
Hetken tarkastelun jälkeen ja jonkun lääkkeen annon jälkeen Stefan katsoi ensimmäisenä Rickiä ja nyökkäsi: "hän kyllä toipuu"
Rickin kasvoille levisi helpottunut ilme ja samalla Bella aukaisi varovaisesti silmänsä ja yski hetken aikaa.
…
Herättyäni oli hetken aikaa täysin hämilläni siitä mitä oli tapahtunut mutta sitten näin Rickin ja oloni parani siitä huomattavasti. Kurkkua särki ja pää tuntui älyttömän raskaalta ja jokaista kehon osa-aluetta koski voimakkaasti.
Seuraavana kiinnitin huomiota myös muihin ihmisiin ympärilläni. Stefan pakkasi lääkärintavaroitaan ja teki lähtöään takaisin omalle mökilleen. Scott ja Francis katsoivat minua huolestuneina.
"Lepää vaan, käyn hakemassa sulle kuumaa juotavaa ja jotain kurkkukipuun", Rick sanoi lempeällä äänellä, antoi minulle pusun otsalle ja hääti sitten Francisin ja Scottin pois jotta saisin keskittyä täysin lepäämiseen.
Olisin vain halunnut heti ponkaista ylös sängystä ja lähteä tekemään kaikenlaista mitä normaalisti tein, mutta nyt oli tyydyttävä kohtaloon ja levättävä. Minä en todellakaan ollut mikään sohvaperuna normaalisti.
Rick palasi pian luokseni kuumankupin ja kasviskeiton kanssa ja jäi vierelleni pitkäksi aikaa. Hän jopa nukkui nojatuolissa sängynvierellä. Minusta oli niin suloista ja ihanaa kuinka hän huolehti minusta, rakastin hänessä sitä ominaisuutta. Hän oli kokonaisuudessa, koko Rick, oli ihana kaikin tavoin.
…
Aamulla valo kurkisti huoneeseen ikkunan sälekaihtimien takaa ja heräsin. Avasin silmäni ja ensimmäinen asia jonka näin oli Rick joka nukkui erittäin sikeästi nojatuolissaan.
Oloni oli älyttömän hyvä. Enää ei ollut pahoinvointia eikä kylmä. Nousin sängystä ja kipusin alakertaan. Söin itse tekemääni aamupalaa ja heti sen jälkeen jätin pöydälle lapun jossa luki: "Huomenta, olen talleilla tai kartanolla, älä huoli, oloni on hyvä". Viestin jätettyäni näkyville keittiön pöydälle lähdin kohti kartanoa ja omaa huoneistoani.
Päästäessäni sinne kävin ensimmäisenä lämpimässä suihkussa ja vaihdoin puhtaat vaatteet ylleni. Puin ylleni mustan perus t-paidan ja valkoiset ratsastushousut. Ollessani valmis lähdin taivaltamaan kohti talleja, matkan varrella minut pysäytti Kãtrín, joka ensimmäiseksi halasi minua ja sanoi: "Ihana että olet kunnossa, olin niin huolissani!"
Hymyilin Kãtrínille ja sitten Kãtrín jatkoi: "Turvapartio sai kiinni yhden kidnappaajan, joka ei kuitenkaan suostunut kertomaan paljon mitään..., mutta saimme jonkilaisen käsityksen että he olivat rosvoja, jotka toivoivat saavansa teistä rahaa vastineeksi siitä että päästäisivät teidät"
Juteltuani tovin Kãtrínin kanssa jatkoin matkaani talleille.
(tossa nyt tommonen pätkä, yritän jatkaa taas mahdollisimman pian ihan tosi pitkällä jatkolla
)
Aihe: Luku 6. Bella on kunnossa 
To Loka 13, 2016 9:15 pm
